Vaikka kamera ei ihan joka ulkoilureissulla laulakaan, kertyy koirakuvia ihan kohtuullisissa määrin. Ja laadultaan ne ovatkin enimmäkseen korkeintaan kohtuullisia. Mustan koiran kuvaaminen meinaa olla minulle teknisesti liian haastava suoritus. Useimmissa kuvissa koiran ympäristö on ylivalottunut, mutta vaihteen vuoksi tarkennus karkaa välillä hiivattiin ja välillä loppuu valo kun vauhti kasvaa. Onneksi edes jokunen kuva onnistuu joskus.
Pönötys edestäpäin. "Kaipa tuo aikoo tarjota nakkia kun kerran kumartuu?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti