Tänään lähdimme taas Lumijoentien varteen ihmettelemään ohi ajavia autoja. Murulla oli vähän pörrö päivä, johtuiko se sitten tuulisesta kelistä vai Puron (vuokralaistemme uusi koiranpentu) kanssa painiessa nousseesta stressitasosta, en tiedä. Tällä kertaa jätin naksuttelun pois, jotta se ei ehdollistuisi epämiellyttäviin asioihin, ja palkitsin ihan vaan kehuilla ja nameilla aina kun auto ajoi ohi ja Muru katsoi sitä.
Harjoitus sujui paljon paremmin kuin edellinen. Ensinnäkin, maltoin alottaa kauempaa, ja olihan tätä jo kerran harjoiteltu. Sattumoisin ohi ei mennyt pelottavia rekkoja joten vastaan ei tullut liian vaikeita tilanteita. Jossain vaiheessa Muru ilmeisesti kyllästyi koivun juurella kökkimiseen ja halusi itse lähestyä tietä niin että sain suorastaan toppuutella ettemme joutuneet liian lähelle. Lopulta odottelimme parin metrin päässä tien sivussa kun autoja meni ohi. Murun häntä oli puoliksi alhaalla, joten kyllä autot sitä vähän jännittivät, mutta se kuitenkin katsoi niitä, pystyi syömään eikä yrittänyt perääntyä taluttimessa. Selvää edistystä siis!
Kotiin päin kävellessä se sitten kaksi pelätä aika kovasti pihallaan kolisteleva pikkupoikaa.... Argh! Äänet näyttävät olevan jossain määrin vaikea asia, erityisesti tuolla jännässä ulkomaailmassa. Eikun reeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti