Lähdimme kävelylle, minä aseistautuneena naksuttimen ja herkkupussin kanssa ja Muru intoa täynnä. Kuvittelin että käymme pitemmänkin lenkin (mikä nyt pennun kanssa on pitkä matka - alle kilometri), mutta tajusin yhtäkkiä että Muru pelkää ohiajavia autoja aika lailla. Vastaantulevista polkupyöristä ja kävelijöistä (jopa äidistä lastenvaunujen ja pienen pyöräilevän pojan kanssa) selvittiin katse -> naksu-tekniikalla, mutta lähestyessämme vilkkaampaa tietä Muru alkoi yrittää takaisinpäin karkuun kun auto meni ohi.
No suunnitelma muuttui lennosta ja jäimme muutaman kymmenen metrin päähän katselemaan ohiajavia autoja. Olimme vahingossa ehkä turhankin lähellä, sillä vähänkin äänekkäämmän auton mennessä ohi Muru yritti pakoon. Tein samoin kuin muiden häiriöiden kanssa: odotin että Muru huomaa kohteen ja naksautan, jolloin se saa palkkion. Tosin naksun käyttö saattoi olla virhe, koska Muru oli jonkin verran peloissaan (olen opettanut kerran hevosen pelkäämään porkkanaa kun yritin siedättää sitä suihkepulloon, että näin ammattitaidolla sitä menään!). Parempi olisi ollut vaan avata namibaari aina kun se rauhallisesti katsoo autoa.
Joka tapauksessa jonkin ajan kuluttua henkilöautot eivät enää saaneet pakoreaktiota aikaan, niitä pystyi jo mun jalkojen vieressä katselemaan. Valitettavasti tilanne on siltä osin hallitsematon että välillä ohi meni isoja rekkoja, jotka olivat pelottavuudeltaan ihan toista luokkaa. Mutta kaikenkaikkiaan näytti että oppimisessa mentiin kuitenkin eteen- eikä taaksepäin, vaikka kokemattomuuttani tunaroinkin naksun kanssa. Tätä on harjoiteltava nyt ahkerasti, täällä on aika vaikea ulkoilla kohtaamatta autoja.
Samaan pihaan on eilen illalla tullut koiranpentu, Murua ja Pepeä odottaakin jossain vaiheessa yllätys kunhan mennään pihalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti