Alkuun tuntui, että pienen pennun on opittava niin kovin monta asiaa, että miten ehdin opettaa ne kaikki, jotta siitä kasvaa mukava ja yhteiskuntakelpoinen yksilö. Temput jäivät myöhemmäksi, kun pienen piti oppia oma nimensä, sisäsiisteyttä, yksinoloa, autoilua ja taluttimessa kulkemista. Nyt vajaan kolmen viikon päästä ollaan päästy jo vähän autoilemaan ja tutustumaan vieraisiin paikkoihin. Autoilun aloitin ihan vaan namittamalla paikallaan seisovassa autossa, sitten laitettiin auto käyntiin. Ajoimme muutaman pikku lenkin niin, että olin Murun kanssa takalukussa ja sitten pääsimme siihen, että istuin takapenkillä. Matkat pidettiin muutaman kilometrin mittaisina, ja Muru näytti ottavan suhteellisen rauhallisesti, eikä oksentanut. Palkioksi pääsi jännään metsään juoksentelemaan.
Talutinkävelyn alkeita on harjoiteltu tontin viereisellä tiellä. Ystävälliset ihmiset haluaisivat tulla tervehtimään, mikä on hieman ongelmallista, kun Murun pitäisi oppia ettei kaikkia vastaantulijoita tervehditä. Olen naksauttanut aina kun Muru katsoo jotain häiriötä (auto, pyörä, vastaantulija, koira) mutta ei ryntää. Menestys on ollut kohtalaista joskaan ei 100%.
Yksinoloharjoitukset aloitettiin melkein heti Murun saavuttua. Tässä , kuten monissa muissakin asioissa, luotin Tuikkuun ja olen tehnyt harjoituksia varsin orjallisesti Pennun kasvatus-kirjan ohjeiden mukaan. Eroahdistus on kuitenkin sen verran yleinen ja hankala ongelma, että haluan panostaa tässä alkuvaiheessa sen välttämiseen. Olemme nyt siirtymässä harjoitukseen, jossa koira odottaa kiltisti aitauksessa kun puen ja riisun ulkovaatteita. Myös aitauksessaoloaikaa aletaan pidentää, nyt on odotettu vain muutamia minuutteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti