Joulukuvia

Muru, Nuppu, Hippu

Vietimme muutaman päivän Rovaniemellä ja ajankuluksi kokeiltiin vähän koirakuvausta. Olisin halunnut kuvata myös ulkona lumessa, mutta pakkasta oli aivan liikaa. Eivät olisi tarjenneet mallit eikä kuvaajat kärvistellä pihalla. Tyydyimme karvalakkimallin sisästudioon. Nämä kuvat otti puoliso, minä keskityin pitämään koirat pöydällä.

Pikkutytöt Nuppu ja Hippu

Hippu

Muru

Muru, Nuppu, Hippu

Silakka, eli Nuppu

Silmä- ja polvitarkit

Hippu ja Nuppu kävivät Oulussa terveystarkastuksissa, kun Nuppukin sattui täällä sopivasti olemaan. Hippu sai puhtaat paperit, eli polvet ovat 0/0 ja silmissä ei mitään huomautettavaa. Hipun jalostusuralla ei siis toistaiseksi ole mitään esteitä. Paitsi se, että tulossa oleva treenitauko tulee olemaan omistajalle vaikea paikka. Muru kun on asenneongelmien vuoksi vapautettu varsinaisesta treenaamisesta.

Nupulla sen sijaan paljastui valitettavasti patella luksaatio ja vieläpä astetta 4. Tämä tarkoittaa sitä, että polvilumpio on pysyvästi poissa paikaltaan. Toinen polvi kirjautui nyt nollaksi, vaikka eläinlääkäri arveli sen muuttuvan tulevaisuudessa ykköseksi. Toisessa silmässä oli muutama hento ylimääräinen ripsi, siis distiachis. Se ei ole vakavaa, mutta jos jokin ripsistä ärsyttää silmää, ne tulee poistaa.

Tällä hetkellä Nupun polvi on ilmeisen kivuton, minkä takia huono tulos tuli yllätyksenä. Se hyppii, juoksee ja leikkii täysin normaalisti. Odotimme kyllä ykköstä tai kakkosta, koska polvi oireili viime kevättalvella, jolloin ortopedi antoi sille tuomioksi 2. Tilanne oli siis huonontunut oleellisesti puolessa vuodessa. Edessä on polvileikkaus mahdollisimman pian, sillä polven nivel kuluu nopeasti rikki ja koko jalka vääntyy väärään asentoon polvilumpion sijoiltaanmenon takia. Huoli on tietysti kova, mutta onneksi Nuppu on vielä nuori.

Tästä tapauksesta voinkin kertoa pari syytä, miksi olisi tärkeää käyttää myös ne kotikoirat terveystarkastuksessa. Ensinnäkin koiran oman terveyden kannalta on tärkeää löytää mahdolliset ongelmat ajoissa -tässäkin tapauksessa koira on maallikon silmään täysin terve, joten hoitamatta olisi jäänyt koko patella luksaatio, jos koiraa ei olisi tutkittu.

Toinen syy on jalostuksellinen. Kasvattaja on nähnyt paljon vaivaa välttääkseen muun muassa nämä polviongelmat, ja Nuppukin on nollapolvisten koirien jälkeläinen, vaikka jalostusohjeen mukaan 1 tai jopa 2-tuloksen saanutta koiraa voisi harkiten käyttää. Ongelmana vain on se, ettei suurinta osaa koirista koskaan tutkita, eikä mahdollisista ongelmista saada tietoa jalostusvalintoja ajatellen. Murunkin sisaruksista suurin osa on tutkimatta. Kasvattaja joutuu loppujen lopuksi toimimaan varsin vähäisen tiedon varassa.

Silmät ja polvet tutkituttaa alle satasella eikä koiraa tarvitse edes rauhoittaa. Edes tämän verran olisi syytä panostaa, mikäli haluaa jatkossakin ostaa terveen koiranpennun mieluisasta rodusta. Monella rodulla tutkitaan luustoa laajemminkin, ja ihan syystä. Toivoisin todella, että mahdollisimman moni koira tutkittaisiin kattavasti, vaikka kyseistä yksilöä ei jalostukseen käytettäisikään. Jotain sen sukulaista nimittäin todennäköisesti käytetään.

Puruluuvenkoilut

Jos on tylsää kannattaa antaa koirille jotain herkullista. Se aiheuttaa aina jonkinlaista kuumottunutta toimintaa. Tällä(kään) kertaa kukaan ei kuollut. Paitsi emäntä melkein nauruun.

Eläinkoulutusopissa

Oikeastaan suoritin eläinkoulutuksen intensiivin jo kevättalvella 2014, mutta todistuksen ja palautteet sain vasta tuossa alkusyksystä. Vihdoin muistin skannata ne parempaan talteen ja laitanpa nyt tähänkin näkyviin. Olen tyytyväinen kurssiin, vaikka se maksoikin muutaman satasen.

Tästä innostuneena väännän nyt gradua koirankoulutuksesta. Koska pääaineeni on tiedeviestintä, tutkin koirankoulutusoppaissa käytettyjä vakuuttamisen keinoja eli retoriikkaa. Vertailuun on tarkoitus ottaa eri koulukuntia edustavia oppaita (johtajuusteoriaan perustuva ja positiiviseen vahvistamiseen perustuva). Homma on alkutekijöissään, mutta olen jo penkonut esiin kaikenlaista kiinnostavaa muun muassa koirien kognition ja domestikaation tutkimuksesta. Pavlovia unohtamatta!

Temppulistausta

Hippu kävi OKK:lla kesän aikana agilityn alkeiskurssin ja nyt olemme käyneet viikottain tanssitreeneissä. Murukin on välillä mukana ja leikitän sitä kentällä. Lähinnä otan sitä mukaan vain virkistäytymismielessä, onpahan aina yhdelle päivälle jotain tapahtumaa. Murun koulutus on aika lailla tauolla, koska en edelleenkään keksi mikä muu sitä motivoisi kuin oravien ja jänisten jahtaaminen. Pientä free shapingia kotona tehdään silloin tällöin.

Hallikausi alkaa piakkoin ja tänä vuonna hain ryhmäpaikkaa vain koiratanssiin. Meillä on uusi hieno halli ja maksuihin tuli sen verran muutoksia, että useamman lajin/koiran alennukset poistuivat. Käytännössä kahden lajin treenaaminen maksaisi 400 euroa koko kaudelta ja nyt opiskelijana minulla ei ole siihen varaa. Sinänsä en valita, koska harjoitteluolosuhteet paranevat huimasti. Yritän kaapia rahaa talvella vaikkapa jollekin Koirakoulu Kisman lyhyemmälle tokokurssille. Siinä olisi sekin etu, että treenit ovat Limingassa.

Mutta viime viikon treeneissä meillä oli puhetta, että jossain vaiheessa olisi hyvä listata temput, jotka koira jo osaa. Sitten uutta ohjelmaa suunnitellessa voi listalta huomata jonkin unhoon vaipuneen tempun. Meillä ei liikkeitä ole vielä mahdottomasti, mutta ehkäpä myöhemmin on mukava verrata edistymistä. Tässä siis:

PYÖRI -pyörähtää vastapäivään
VOLTTI - pyörähtää myötäpäivään (käsiapu tarvitaan vielä)
KIERI - kierii (vielä vain käsiavulla)
MYÖTÄ - kiertää kohteen myötäpäivään
PUJO - pujottelee jalkojen välistä
VÄLI - tulee jalkojen väliin, seuraa positiossa eteen- ja taaksepäin
SIVU - perusasento vasemmalla
SEURAA - seuraaminen vasemmalla, myös peruuttaen
PERUUTA - peruuttaa minusta poispäin
HOP - kaikki hypyt: jalkojen välistä, käsien muodostaman renkaan läpi, käden ja vartalon muodostamasta välistä, ojennetun jalan yli, selkään (makaan mahallani, tempun opetus siis kesken)
KORIIN - menee koriin
ISTU - istuu
MAAHAN - menee maahan
HIGH FIVE - läpsäisee molemmilla etutassoilla kämmentäni

Lisäksi Hippu osaa peruttaa takajalkansa kohteeseen (ei käskyä vielä) eli agilityn kontaktin alkeet.
No ei nuita vielä kovin montaa loppujen lopuksi ole, ja tuostakin listasta muutama ihan uusia juttuja :D Pokkana on silti ohjelmaa väännetty.

Tuosta ilmeisimpiä puutteita ovat esimerkiksi minun kiertäminen lähellä ja kaukana, sirkuskoiratemppu (pallin kiertäminen, lievästi alulla), erilaiset kaukoliikkeet, oravaistunta ja kumarrus. Niin, ja puuttuuhan meiltä myös ihan perus SEISO...

Jyväskylän koiratanssikisat 2.8.2014 ja muutakin loppukesää

Vietimme pitkän ja kuuman lauantain Jyväskylässä kisatreeniä saamassa. Mikäpä mukavan porukan kanssa on matkustaa, samalla pääsi vähän tutustumaan muihin lajin harrastajiin. Illalla olin todella poikki, mutta silti kannatti lähteä!

Päivä oli niin lämmin, ettei kisakehän reunalla pystynyt hengailemaan, joten vietimme odotusajan kauempana varjossa. Eipä silti, en olisi uskaltanutkaan katsoa muiden esityksiä. Hippu odotti rauhallisena häkissään ja meni sinne ihan vapaaehtoisesti silloinkin kun pidin ovea auki. Mukavaa, että häkki on sille mieluinen turvapaikka.

Oma suorituksemme meni oikein mallikkaasti. Mielestäni esiinnyimme (ainakin minä) paremmin kuin Oulussa, mutta tällä kertaa pisteitä tuli aavistuksen vähemmän: 157. Näillä ei tietenkään saatu kumaa ja sijoituskin oli vaatimaton 9/12. Olen silti tyytyväinen tulokseen, sillä ensinnäkin jännitin itse jo paljon vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla ja Hippu työskenteli erittäin mallikkaasti vieraassa paikassa vieraiden koirien läheisyydessä. Suoritus oli juuri niin hyvä kuin taitotasomme edellyttää. Toki olin omankin porukkamme viimeinen, mutta olemme myös tuorein pari, joten eipä se haittaa!

High five sille! Kuva on tosin Oulun kisoista.

Kuumuus tuntui verottavan monen koiran suoritusta, mutta Hippuun se ei minusta vaikuttanut. Toki ohjelmamme on lyhyt, eikä koirallekaan fyysisesti rasittava. Ihaninta oli, kun Hippu esityksen jälkeen  juoksi kanssani irrallaan useiden kymmenien metrien matkan kiinnittämättä huomioita muihin koiriin ja syöksyi suoraan avoinna olevaan häkkiinsä. Sinne toimitin tietysti mitä pikimmin ruhtinaallisen palkinnon!

Oululaiset tanssijat ryhmäpotretissa. Vasemmalta Mervi Lehtovirta ja Frodo, Mari Jääskeläinen ja Rina, minä ja Hippu sekä Eeva Joutsenoja ja Arttu. Hiski toimi kannustusjoukkona. Mukana myös tuomarina toiminut Tiina Jounio (puuttuu kuvasta). Kuva: Merja Valkonen.

Parin viikon päästä kisoista vietimmekin koiratanssipäivää Haukkiksella Oulussa. Teimme parit kontaktitreenit (ihmishäiriö ja esinehäiriö). Hipulle vaikein häiriö tuntui olevan kyykkyyn menevä ihminen. No okei, emme kokeilleet makkaraa... Muuten kaikilla koirilla oli esimerkillinen kontakti ohjaajiinsa eivätkä he juuri edes vilkaiseet häiriöitä, vaikka kuinka yritimme.

Tiina luennoi koiratanssin säännöistä ja keskustelimme siitä, miten itse kukin lähtee etenemään. Meillä on monta luokkanousijaa porukassa, joten ohjelmien kuumeista kehittämistä on luvassa talven aikana. Meilläkin on mahdollisuus siirtyä avoimeen luokkaan, katsellaan tuntemuksia sitten kesän korvalla.

Nyt on joka tapauksessa mukava lähteä opettamaan koiralle uusia liikkeitä. Peruutus on jo hyvällä alulla. Hippu peruuttaa kotona metrin-pari ja kohtuullisen suoraankin. Ulos ei liikettä ole vielä viety. Agilitykurssilla on myös opeteltu alkeiskontakti, joten Hippu osaa myös peruuttaa takajalkansa kohteen päälle. Aika pian haluan ottaa ohjelmaan myös seuraamisen vasemmalla (on olemassa, muttei kovin stabiili) ja oikealla (puuttuu) sekä pyörähdyksen myötäpäivään, ihan jumpan vuoksi. Pientä vatsalihastreeniä on aloitettu myös orava-asennon alkeilla.

Agilityryhmäänkin tekisi mieli, mutta opiskelijan kukkaro kumisee tyhjyyttään ja hallimaksut ovat nousseet. Meillä on kyllä käytössä uusi upea halli, joten vastinettakin rahalle on tiedossa.

Oulu KV 12.7.2014

Pikkutytöt aloittivat tänään näyttelyuransa helteisessä Oulussa. Hieman hirvitti etukäteen, koska tajusin vasta muutama viikko sitten näyttelytreenien aika lailla 'unohtuneen'. Olin vielä kaiken lisäksi reissussa näyttelyä edeltävän viikon, joten viime hetken harjoittelu jäi tekemättä. Hippu kävi rokotuksella vain pari viikkoa aiemmin, ja pelkäsin sen yhdistävän pöydän eläinlääkäriin. Onneksi Animagin kiva lääkäri otti tämän huomioon ja piikitti koiran sylissäni -ettei pöytäpelko ainakaan pahenisi.

Koirat kuitenkin käyttäytyivät ihan hyvin ottaen huomioon kokemuksen puutteen. Hippu ylitti itsensä (ehkä tanssitreenien ansiosta) ja Nuppukin malttoi esiintyä jännittävistä muista koirista huolimatta. Muruun jo luotin vanhasta kokemuksesta. Rouvalla vaan vei helle mehut, kuten minullakin. Arvostelu oli ohi ennen puolta päivää, ja olin jo kuumuudesta uuvuksissa.

Tuomarina toimi Hannu Talvitie. Oikein mukava heppu, käsitteli koiria nätisti, ja jutteli myös esittäjälle perustellen lausuntojaan.

Päivän parhaan arvostelun sai Nuppu (ERI SA VARASERT):

"Musta, ihannekoko. Hyvät mittasuhteet. Riittävä pään luusto. Hieman kookkaat leveäasentoiset korvat. Jäntevä runko, oikein kulmautuneet raajat. Sopiva raajaluusto. Oikealaatuinen, riittävä turkki. Hyvä häntä. Miellyttävä luonne, hyvä liike."

Hipun arvostelu (ERI):

"Tumma oranssisoopeli. Mittasuhteet oikeat. Hieman pyöreät silmät, muuten kaunis pää. Hyvä, jäntevä runko. Hieman löysä eturaajojen kiinnitys. Oikein kulmautuneet takaraajat. Hyvä kattava turkki, muhkea häntä. Löysähkö etuliike. Hyvä sivuliike. Miellyttävä luonne." 

Murulla oli jälleen EH:n päivä:

"Musta. Ihannekoko. Voimakas tyyppi. Jykevä pää & kuono. Voisi olla mittasuhteiltaan  hieman pitempi. Hyvä tilava runko. Ranteista taipuneet eturaajat. Takaraajoissa hieman ulospäin kiertyneisyyttä. Kattava turkki, vaatimaton häntä. Rauhallinen luonne. Liikkeet saisi olla tehokkaammat."

Hippu juoksussa

Onneksi Hippu ei aloittanut juoksuaan viikko sitten, vaan malttoi odottaa lauantaihin 14.6. Muuten olisi jäänyt tanssit tanssimatta. Nyt tuleekin vähän treenitaukoa. Periaatteessa kentällä saisi kyllä treenata juoksuisenkin koiran kanssa, mutta pökät jalassa. Ajattelin että ollaan nyt kuitenkin tauolla, ensi viikonloppuna on jo juhannuskin.

Kotitreeneistä en pidä taukoa, neitissä on sen verran tekemisen halua ettei sitä naftaliiniin voi laittaa. Eläinkoulutuksen intensiivin viimeisenä tehtävänä on ollut käytösketjun kouluttaminen. Hippu on työstänyt lyhyttä kolmen käytöksen ketjua, jossa se ensin pyörähtää vastapäivään minun oikealla puolellani, jatkaa siitä jalkojeni välistä kohti kukkapurkkia ja kiertää purkin myötäpäivään.

Siirtymä pyörähdyksestä pujotteluun oli hieman hankala, mutta muuten ketju saatiin kasaan aika helposti. Käytökset ovat kaikki Hipulle aika tuttuja jo ennestään. Ketjusta on pikku videokin:

On siellä kanavallani muitakin, enemmän tai vähemmän onnistuneita koulutuspätkiä. Videot on tehty lähinnä verkkokurssia varten, siksi niihin on tarkoituksella jätetty näkyviin nekin kohdat, jolloin ei mene kuin Strömsössä.

Nyt olen vihdoin päässyt noudon kimppuun. Murulle en sitä saanut opetettua, mutta siitä sisuuntuneena olen päättänyt että Hippu oppii sen. Ja näyttää lupaavalta, ainakin se ottaa kapulan suuhun enkä vielä (?) ole saanut opetettua sitä pudottamaan kapulaa nanosekunnissa, niinkuin Murun kanssa kävi. Naksuttelu tuossa kapulan pidon opettamisessa on osoittautunut hankalaksi -kun yritän olla kovin nopea tulen vahvistaneeksi kapulan pudottamista.

Ongelmaksi meille varmaan tulee kapulan mälvääminen, mutta hui hai, pääasia että koira tarttuu siihen (Arvaapa tarttuuko Muru? Kattoo vain kapulaa kuin halpaa makkaraa.)

Koiratanssikisat Oulussa 7.6.2014

Nyt on sitten kisaura korkattu. Luulin, että ekat koirakisani tulisivat olemaan tokot Murun kanssa, mutta kuinkas kävikään. Nyt sitten harrastetaan Hipun kanssa koiratanssia ja katsotaan innostuuko Muru jossain vaiheessa treenaamisesta. Ainakin OKK:lle on rakenteilla uusi halli, joka varmaan on herkälle koiralle mukavampi ympäristö kuin vanha kuplahalli.

Mutta asiaan. Kisat olivat käytännössä jäsentenväliset, sillä tänne "kauas pohjoiseen" oli vaivautunut vain yksi kilpailija oman porukan ulkopuolelta. Hänellä oli kuitenkin kolme koiraa, joten varmaan matka kannatti tehdä. Esityksiä taisi olla yhteensä 9, joista viisi Freestylen alokasluokassa.

Kisan jälkeen jo hymyilyttää, vaikka tulokset on tässä vaiheessa vielä saamatta.

Ohjelman musiikkina oli Audacityllä kohdasta 1.50 katkaistu Wrekorder Wrondo, esittäjä Mike Oldfield. Muuten meni vallan mahtavasti, mutta yksi maahanmeno vähän pissi ja ihan lopussa ohjelman ehkä mun mielestä hienoin liike, hyppy käsien välistä (kuva edellisessä postissa), jäi kokonaan tekemättä, kun Hipulla oli kova kiire ihanaan koriinsa. Töhöilystä huolimatta saavutimme jaetun toisen sijan pistein 161.31 saaden myös KUMAn eli kunniamaininnan! Kuma oikeuttaisi luokkanousuun, mutta se ei todellakaan ole ajankohtainen vielä aikoihin.

Pisteet jakautuivat todella tasaisesti. Kolmen tuomarin antamat pisteet olivat 160 (79 tekn. + 81 taiteell.), 162 (81 + 81) ja 162 (82 + 80). Kumaan tarvitaan vähintään 80 pistettä teknisestä ja vähintään 80 pistettä taiteellisesta osuudesta (keskiarvo). Todella tiukkaa siis teki kunniamaininnan suhteen! Tuomareista yksi ei antanut kommentteja, mutta kahden muun kommentit kuuluivat näin:

"Koirakosta paistoi ensikertalaisuus, mutta ohjelma vietiin hienosti läpi. Varmuutta kun tulee lisää niin koirakossa on potentiaalia. Ohjaajan liikkumiseen kiinnittäisin huomiota." (Heli Nousiainen)

Joo.... saatoin olla hieman epätahdissa ja seipään niellyt... Mutta sain myöhemmin ihan suullista kannustusta jatkaa koiratanssia ja tuomari oli sitä mieltä, että meistä olisi vaikka mihin. Minähän tietysti uskoin :)

"Kerrassaan valloittava pikkukoira. Musiikki sopi parille hyvin ja yksinkertaisista liikkeistä rakennettu tasolle sopiva ohjelma. Myös kehän käyttö oli hyvä ottaen huomioon pienen koiran" (Tiina Jounio) 

Tiinahan on siis meidän oululaistanssijoiden "oma" tuomari ja ohjaaja, joten hänellä oli tietysti aika hyvin tiedossa jo etukäteen mitä ohjelmaan kuuluu. Tosin se lopun hyppymoka nyt oli selvä niillekin tuomareille, jotka näkivät ohjelman ensimmäistä kertaa.

Parasta tässä lajissa on porukan mahtava yhteishenki. Oululaiset saavat olla ylpeitä suorituksistaan, kaikkien esitykset onnistuivat upeasti ja koirat ovat todella taitavia.

Oulun KV 18.5.

Tänä vuonna tarjolla on kaksi KV-näyttelyä Oulussa. Nehän kannattaa käyttää hyväksi, kun matka on lyhyt. Viikonloppuna oli todellinen näyttelysuma, koska lauantaina oli ensin ryhmänäyttely ja ainakin villakoirien erikoisnäyttely. Samassa paikassa Äimärautiolla oli sitten sunnuntaina KV. Perjantai-ilta ja koko lauantai menivät OKK:n piikkiin talkoillessa (jospa Hippu pääsisi vaikka tokoryhmään syksyllä). Sunnuntain kehä oli niin keskellä päivää, etten ottanut talkoohommia -enkä olisi ehkä jaksanutkaan.

Mukana olivat sekä Muru että Hippu, mutta vain Muru kävi kehässä. Laskelmoin alun perin, että Murun kevätjuoksun pitäisi olla toukokuun puoliväliin mennessä reippaasti ohitse. Mitä vielä, rouvan juoksu alkoi kätevästi 15.5. Hippu oli mukana vasta opettelemassa tavoille. Ja kyllä pikkuneitiä jännättikin. Muuten oli vähän tylsää olla yksin reissussa ja vielä juoksuisen koiran kanssa, sillä en viitsinyt hajustaa rouvan kera koko näyttelypaikkaa. Kökötimme sitten suurimman osan ajasta kehän reunalla ja Muru häkissä. Tutuille kävin sanomassa pikaiset moikat Hipun kanssa.

Muru tarvitsisi vielä yhden sertin valioitumiseen, mutta tämä reissu oli siihen nähden turha. Tuomarin arvostelu oli vähän vikalistan oloinen ja tuloksena oli EH. Muru käyttäytyi minusta hienosti, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Myönnetään, löysähän se oli. Tästä viimeistään opin, ettei ennestäänkin löysää koiraa kannata viedä näyttelyyn juoksussa -siitä tulee oikea perässä hiihtävä lapamato. Pitäisi opettaa Murulle vähän sähäkämpää esiintymistä.

Tuomarina toimi Tuula Pratt. Arvostelu:

"Vankka narttu, jonka pää saisi olla paremmin kiilan muotoinen ja silmät tummemmat. Vankka runko. Lyhyt kaula ja ryhti saisi olla parempi. Normaalit raajojen kulmaukset. Leveät etuliikkeet ja löysyyttä kyynärpäissä. Hyvä hännän kiinnittyminen. Riittävä sivuaskel.  Hieman pehmeä turkin laatu."

Psst. Taitaahan se Muru olla hieman pulska, kuten emäntänsäkin...  Mutta mitä tarkoittaa riittävä SIVUaskel?

Kuvia ei sitten näyttelyreissulta tullut, kun ei ollut kuvaajaa mukana. Toivottavasti ensi lauantaista saan kuvia, kun Hippu koiratanssii kilpaa eka kertaa elämässään. Hui, jännittää! Tässä pari treenikuvaa Hipun osaamista hypyistä. Ja voi kauhia noita kelmeitä broiskunkoipia...

Epäviralliset koiratanssikisat OKK:lla

Hipulla ei ole "hanskassa" vielä montaakaan temppua, mutta pitihän meidänkin osallistua koiratanssin möllikisoihin, kun sellainen harvinainen tilaisuus tarjoutui. Kovin paljon tilanne ei perustreeneistä poikennut, mutta rakensimme kuitenkin kisakehän ja saimme paikalle tuomariksi Taru Aholan. Harmi kyllä osa porukasta oli toipilaana tai muuten estynyt, mutta kävi kehässä kuusi koiraa pyörähtämässä. Yleisöä oli hurjasti: 2 henkilöä.

Minua jännitti aika kamalasti, mutta onneksi se ei Hippua juuri haitannut. Se teki hommia suorastaan innokkaammin kuin tavallisissa treeneissä! Treenivuoro on meillä aika pitkä, ja saattaa olla ettei nuorella koiralla virta tahdo riittää loppuun saakka, vaikka suuri osa ajasta on odottelua.

Temput riittivät pienellä venytyksellä 1.50 min mittaiseen esitykseen. Musiikkina käytin Mike Oldfieldin Wrekorder Wrondoa brutaalisti keskeltä katkaistuna.

Vielä kun joskus ohjaaja muistaisi tanssia pitempäänkin kuin ensimmäiset 7 sekuntia :D Mutta oon kyllä Hippuun tosi tyytyväinen. Se jaksoi tehdä ihmeen pitkään ilman palkkaa, vaikka palkkaamattomuutta ei ole vielä ehditty opetella. Treenatessa palkkaan vielä tosi paljon eikä liikkeissä ole juuri kestoa tai häiriönsietoa. Tämä näkyy ohjelman alussa siinä, ettei Hippu pysy paikkamakuussa kun kävelen sen ympäri. Se olikin siltä hallioloissa vielä liikaa vaadittu, joten päätin jo etukäteen etten reagoi mitenkään jos se nousee liian aikaisin. tulevaisudessa tavoitteena on, että Hippu istuu korissa ohjelman alussa. Koriin voidaan liittää sitten muitakin temppuja.

Ohjelma YouTubessa

Kotiintuomisiksi saatiin Freestyle alokasluokan suosikki-titteli ja komia ruusuke! Ruusuke oli Hipun mielestä kovin pelottava. En tiedä miksi kidutusvälineeksi se sitä arveli, mutta pienellä suostuttelulla sain lopulta koiran mahtumaan ruusukkeen kanssa samaan kuvaan.

Koiratanssia kurssilla

Hipun kanssa aloitettiin koko koulutus temppumeiningillä. Ensimmäiseksi lajiksi valikoitui koiratanssi, joskin olemme käyneet kuuden viikon tokokurssia tänä keväänä. Itse asiassa tänään onkin Hipun viimeinen tokokerta. Harmillisesti emme pysty ainakaan suoraan jatkamaan, koska seuraavan kurssijakson aikana olemme lomalla lähes kolme viikkoa. Rahatilannekaan ei opiskelijalla päätä huimaa, joten saatamme kesän ajan keskittyä kotitreeneihin.

Mutta siitä tanssimisesta. Kävimme tammikuussa Muhoksella oikein koiratanssiworkshopissa, jonka vetäjänä toimi Johanna Saariluoma. Hippuhan ei vielä paljon osaa, eikä ohjaajakaan, mutta kurssin anti oli silti kyllä mielenkiintoinen.

Teoriaosuudessa puhuttiin paljon esityksen koostamisesta. Valitun musiikin on sovittava ennen kaikkea koiralle ja onkin tärkeää tarkkailla musiikin sopivutta eri askellajeihin. Toki musiikin on jossain määrin sovittava ohjaajallekin, sillä muuten esityksestä tulee väkinäinen. Esimerkiksi minä en voi kuvitellakaan tekeväni koiran kanssa vakavia, suurta draamaa ilmentäviä esityksiä, vaan iloiselle huumoripuolelle mennään väkisinkin. Tässä tulevat kyllä vastaan myös omat tanssillisen ilmaisun rajoitteet. Musiikkia täytyy myös pystyä kuuntelemaan aika paljon kyllästymättä sihen totaalisesti. Esitykset voivat olla puhtaasti tanssillisia tai voimakkaasti tarinallisia, jolloin tarinaa voidaan tukea ohjaajan pukeutumisella ja erilaisella rekvisiitalla.

Johanna peräänkuulutti kaikessa tasapainoa: esityksessä ohjaaja ei saa olla liian hallitseva koiraan nähden. Esimerkkinä Johanna käytti tilannetta, jossa ohjaaja tekee kärrynpyöriä -mitä siinä jää koiralle esitettäväksi? Areenalla täytyisi ottaa tila haltuun, eikä vain pyöriä yhdessä pisteessä. Tämä ei olekaan ihan helppoa. Suorankin linjan kulkeminen koiran kanssa on haastavaa, saati sitten ympyröiden tekeminen. Esityksen osioiden olisi oltava vaihtelevia kestoltaan ja vauhdiltaan. Ohjaaja voi olla välillä matalana ja välillä pystyssä -erityisesti pienen koiran kanssa ohjaajan istahtaminen maahan tuo koiraa enemmän esiin. Toisaalta täytyy muistaa miettiä, miten elegantisti sieltä maanrajasta saa kammettua itsensä ylös. Suunnat ovat tärkeitä, ettei ohjaaja tulisi näyttäneeksi tuomaristolle ahteriaan koko aikaa. Moni temppu on näyttävimmillään tietystä kulmasta katsottuna.

Erilaiset apuvälineet jakavat mielipiteitä. Monessa esityksessä käytetään erilaisia keppejä, palleja, koreja, huiveja ja ties mitä. Parhaimmillaan esineillä saa ilmennettyä sopivasti esityksen tarinaa -pahimmillaan katsoja miettii miksi tuokin  tavara oli pakko raahata areenalle. Esimerkiksi Hipulla on jo yksi varma temppu -kohteen kierto. Mutta en varmastikaan voi raahata esitykseen kukkapurkkia vain kerran kierrettäväksi, vaan sille pitäisi keksiä muutakin käyttöä. Joskus jostain ihanasta tempusta joutuu luopumaan, koska se ei sovi esitykseen.

Hipulla on jo muutama kelpo tanssiliike, joskaan niissä ei ole vielä kestoa eikä suurimmassa osassa ole sanallista vihjettä. Repertuaariin kuuluvat pujottelu jalkojen välistä eteenpäin ja sivulle (jolloin minä otan ristiaskelia), kohteen kierto (yhteen suuntaan vasta), maahanmeno, seuraaminen oikealla ja vasemmalla, hyppy jalkojen välistä, seuraaminen eteen- ja taaksepäin jalkojen välissä, pyörähdys itsensä ympäri ja high five kahdella tassulla. Muita tassutemppuja en ole opettanut, koska eihän niitä kukaan näe kun koira on niin kovin pieni!

Maaliskuun lopussa meillä on OKK:lla möllikisat, saapa nähdä mitä siitä tulee. Puolitoista minuuttia on esityksen minimiaika ja se tuntuu muutaman tempun ohjelmistolla melko pitkältä.

Harrastusta pukkaa

Helmikuulle kosahti kalenteri täyteen eivätkä koirien harrastukset päiviä ainakaan lyhennä. Tässä tenttiinluvun vastapainona karkasin blogaamaan...

Muru treenaa tokoa tiistaisin ja agilityä torstaisin. Siinä välissä Hippu käy keskiviikkona tokoilemassa ja sunnuntaisin tansseissa temppuilemassa. Onneksi keskiviikon toko on Limingassa, muut treenit ovat Oulussa asti. Moottoritietä tulee suhattua renkaat soikeana suuntaan jos toiseenkin, sillä opinnoissa on nyt pahin ruuhka päällä. Maaliskuussa onneksi helpottaa, eikä Hipun tokokurssikaan kestä kuin 6 viikkoa.

Käytiin tuossa joku viikko sitten sen verran pyörähtämässä eläinlääkärissä, että Hipulta otettiin DNA-näyte MyDogDNA:ta varten. Näyte on otettu jo kerran, mutta se epäonnistui kuten ilmeisesti aika moni muukin näyte. Meidän koirilta Nuppu mukaan lukien on kaikilta otettu näyte kahdesti! Samaan syssyyn Muru sai kennelyskärokotteen. Hipulla rokote on vielä voimassa. Muru painoi 5,3kg ja Hippu 4,6 kg.

Aloitin tammikuun lopulla Eläinkoulutuskeskuksen Oppimispsykologian intensiivin ja verkkokurssi on pyrinyt ihmeen aktiivisesti. Kurssin herättämistä ajatuksista täytyy varmaan postata erikseen. Samoin kuin 25.1. koiratanssiworkshopista Muhoksella.

Remmiräyhä 2 ja mietteitä pelosta

Torstaina sain Murulle lisää koulutusapua, kun kävimme Oulunsalossa coolin Bellan ja hänen omistajansa opissa. Bellan omistaja on kokenut koiraihminen, jolta saimme myös hyviä neuvoja.

Aloitimme BAT-harjoituksen kohtalaisen kaukaa, mutta yllättäen ympäristö aiheutti ongelmia. Kun yritin ottaa etäisyyttä harjoituskoirakkoon, paljastui että eräässä pihassa oli häkissä haukkuva koira, jota kohti liikuimme. Bella käyskenteli parkkipaikalla, ja yhtäkkiä eräästä autosta alkoi kuulua koiran haukkua. Lisäksi oli aivan tajuttoman liukasta, joten rento liikkuminen koiran kanssa oli aika hankalaa.

Hieman paikkaa vaihdettuamme pääsimme kuitenkin asiaan. Aloitimme lähestymiset ehkä 50 metrin päästä ja pääsimme lopulta noin 10 metrin päähän siten, että Bella ja omistajansa olivat meihin selin. Epäonnistuin muutaman kerran niin, että Murulta pääsi yksittäisiä haukkuja, mutta rähisemään se ei alkanut. Ympäristössä oli aika paljon virikkeitä joihin Muru myös reagoi. Noin kymmenen metrin etäisyydellä Muru alkoi jättäytyä taakseni ja osoitti ettei halua lähemmäksi Bellaa. En halunnut viedä sitä väkisin liian lähelle, joten lopetimme tähän.

Viime kertaan verrattuna pääsimme siis huomattavan lähelle. Muru  on oppinut kääntämään päänsä oikealle ja vilkaisemaan minua päästäkseen pois tilanteesta. Tai saadakseen nakkia, sillä olen joutunut käyttämään ruokapalkkaa apuna. Se myös haistelee ja liikuttelee korviaan, mutta muita toimintoja se ei ole tarjonnut (esim. maan haistelu, istuminen, ravistaminen olisivat mahdollisia). Murun reaktiokynnys on näissä koululutustilanteissa niin alhaalla, että olen halunnut pitää ruokaa mukana vahvisteena.

Juteltuani Bellan omistajan kanssa aloin miettiä entistä tarkemmin Murun tahmeutta ja hidasta edistymistä tokossa. Hallissa se ei juurikaan tarjoa toimintoja. Parhaimmillaan se kyllä tottelee käskyjä jopa iloisesti, mutta oma-aloitteisuus ja yrittäminen puuttuvat. Agilityssä kuumeneminen aiheuttaa enemmän oma-aloitteisuutta, kuten lähdössä varastelua :) Olen aiemminkin ajatellut, että Muru saattaa pelätä jotain hallissa. En ole kuitenkaan tajunnut, että toiset koirat saattavat ahdistaa sitä, koska se näyttää sietävän koiria ihan hyvin (paitsi jostain syystä kultaisia noutajia). Ehkä ainoa merkki pelosta tai stressistä onkin tuo tahmeus? Murun suoritus myös vaihtelee todella paljon, enkä pysty millään ennakoimaan onko Rouvalla hyvä vai huono treenipäivä.

Mietin uudenvuoden raketteja ja pelon havaitsemista. Mistään muusta en olisi tiennyt Murun hieman stressaavan pauketta kuin siitä, että se halusi olla sylissäni koko ajan. Se ei läähättänyt, vilkuillut ikkunoita, haukkunut, laskenut häntäänsä, ollut levoton saati tärissyt tai pyrkinyt piiloutumaan. Se vain passivoitui ja halusi syliin, jossa se käytännössä nukkui. Vuodenvaihde meni siis ihan hyvin, mutta tärkeää tässä on huomata se, kuinka vaikeaa pelon (stressin, kivun... tms?) tunnistaminen saattaa tämän tyyppisellä koiralla olla.

Remmiräyhä 1

Nyt on pakko myöntää karu totuus ja todeta Murun olevan ihan täysinoppinut remmiräyhä. Tilanne on erityisen hankala nyt kahden koiran kanssa ulkoillessa, sillä yksin ollessa meinaa loppua kädet ja pelimerkit. En millään haluaisi Hipunkin oppivan riehumaan, joten nyt viimeistään asiaan on oikeasti puututtava. Saahan nuo sintit raahattua perässään, eli eivät ne turvallisuusriski kenellekään ole, mutta räyhääminen tekee lenkkeilystä kaikille stressaavaa ja minulle noloa.

Pyysin facebookissa itselleni (tai siis Murulle...) siedätysapua, ja muutama ihana ihminen ilmoittautuikin harjoitusvastustajiksi. Päätin ottaa metodiksi Grisha Stewartin kehittämän Behavioral Adjustment Trainingin eli lyhyesti BATin. Tekniikasta lisää täällä.

Oletan, että Murun riehuminen johtuu pelosta. Siinä tapauksessa käytöksen niin sanottuna funktionaalisena vahvisteena toimii etäisyyden kasvattaminen toiseen koiraan. Tällä hetkellä Muru kokee saavuttavansa palkinnon (turvallisuuden tunnetta) räyhäämällä, koska ennemmin tai myöhemmin vastaantulija loittonee. Tällä tavoin käytös vahvistuu. Saman käytöksen vahvistumista tukevat vahtiminen ikkunaludalla ja pihalla. Ikkunalaudalla vahtimiseen on helppo puuttua, kunhan pitää huolen että koirat eivät pääse vahtipaikalleen silloin kun ihmisiä ei ole kotona. Pihalla vahtiminen on vaikeampi ongelma, koska Muru on aika nopea ja piha melko suuri. Minun on vaikeaa keskeyttää aloitettu käytös. Ainoa toimiva ratkaisu olisi pitää koira pihalla aina kytkettynä, mutta en millään haluaisi lähteä siihen.

Tarkoitus on opettaa koiralle epätoivottavien toimintojen (haukkuminen, murina, kiskominen) tilalle sallittuja käytöksiä (esim. pään kääntäminen pois kohteesta, maan haistelu tms.). Koira oppisi siis välttämään pelottavia tilanteita sallituilla tavoilla.

Ruokaa tai lelua voidaan käyttää apuna, mutta pääasiallisena ja ensimmäisenä palkkiona toimii siis vetäytyminen kauemmas.

Teimme tänään ensimmäisen treenin naapuruston ihanan Lyylin (irlanninsetteri) ja emäntänsä kanssa. Muru otti kovasti kierroksia heti alkuun, ennenkuin olin varma onko se edes havainnut Lyyliä. En tiedä mitä se oletti meidän tekevän, mutta se riehui jokin aikaa joka ilmansuuntaan. Ehkä se haistoi Lyylin, mutta ei nähnyt sitä. On aika vaikeaa tajuta, mitä oikeastaan näkee koira, jonka silmät ovat alle 30 cm maanpinnasta.

Jonkin verran edistystä lopulta saavutettiin (varmaan useamman kymmenen toiston jälkeen), mutta lähimmilläänkin olimme lähes sadan metrin päässä toisesta koirakosta. Alkuun Muru pääsi haukkumaan melko monta kertaa, joskaan täydeksi rähinäksi tilanne ei mennyt. Tämä tulee vaatimaan kovasti töitä... Saa nähdä tarvitsenko tähän myös ammattiapua, mutta katsotaan ensin saanko tarpeeksi ohitustilanteita järjestettyä omin päin.

Harmi kyllä minulla ei ole tilanteesta videota, sillä en saanut houkuteltua kuvaajaa mukaan. Toivottavasti jossain vaiheessa saadaan todistusaineistoa.

Osteopatiaa, osa 2

Sattuikin niin onnekkaasti, että Muru pääsi uudelleen Markus Laioksen käsittelyyn tammikuun alussa. Kerroin Markukselle, että ensimmäinen hoitokerta mielestäni tuotti tulosta, ja hän tuumailikin hoidetun trauman purkaantuneen kehosta. Sen alta paljastui vielä hoidettavaa, sillä lantion alue oli edelleen vinossa. Sitä siis työstettiin tällä kertaa. Muru oli hauskan näköinen pöydällä kyljellään köllötellessään (mistä ei tykkää kyllä yhtään), kun sen silmät liikkui edestakaisin kuulostellen mitä se setä siellä takaosastossa puuhaa. Vähän myrtsähtänyt se oli kun pöydältä pois pääsi, mutta sellainen se Rouva on. En usko hoidon olleen millään lailla kivulias, mutta Murua ottaa aivoon siihen vääjäämättä kuuluva kiinnipitäminen.

Ainakin muijassa on intoa ja energiaa. Varsinkin tänään, kun päästiin ensimmäistä kertaa viikkoon metsälenkille liukkauden ja uudenvuodenpaukuttelujen vuoksi. Uusi vuosi menikin muuten hyvin. Muru halusi olla sylissä oikeastaan koko paukuttelun ajan. Jonkin verran se siis pelkäsi, vaikka mitään muuta ulkoista pelon merkkiä se ai näyttänyt (haukkumista, levottomuutta, luimimista tai läähättämistä esim.) Hippu haukahti muutaman kerran, kun se ilmeisesti tulkitsi paukkeen niin että joku on tulossa ovesta sisään. Hippu kävi kuitenkin välipissalla kymmenen maissa ja uskalsi tehdä tarpeensa, vaikka oli kuulemma vähän jännittänyt ulkona pauketta.