Hipun kanssa aloitettiin koko koulutus temppumeiningillä. Ensimmäiseksi lajiksi valikoitui koiratanssi, joskin olemme käyneet kuuden viikon tokokurssia tänä keväänä. Itse asiassa tänään onkin Hipun viimeinen tokokerta. Harmillisesti emme pysty ainakaan suoraan jatkamaan, koska seuraavan kurssijakson aikana olemme lomalla lähes kolme viikkoa. Rahatilannekaan ei opiskelijalla päätä huimaa, joten saatamme kesän ajan keskittyä kotitreeneihin.
Mutta siitä tanssimisesta. Kävimme tammikuussa Muhoksella oikein koiratanssiworkshopissa, jonka vetäjänä toimi Johanna Saariluoma. Hippuhan ei vielä paljon osaa, eikä ohjaajakaan, mutta kurssin anti oli silti kyllä mielenkiintoinen.
Teoriaosuudessa puhuttiin paljon esityksen koostamisesta. Valitun musiikin on sovittava ennen kaikkea koiralle ja onkin tärkeää tarkkailla musiikin sopivutta eri askellajeihin. Toki musiikin on jossain määrin sovittava ohjaajallekin, sillä muuten esityksestä tulee väkinäinen. Esimerkiksi minä en voi kuvitellakaan tekeväni koiran kanssa vakavia, suurta draamaa ilmentäviä esityksiä, vaan iloiselle huumoripuolelle mennään väkisinkin. Tässä tulevat kyllä vastaan myös omat tanssillisen ilmaisun rajoitteet. Musiikkia täytyy myös pystyä kuuntelemaan aika paljon kyllästymättä sihen totaalisesti. Esitykset voivat olla puhtaasti tanssillisia tai voimakkaasti tarinallisia, jolloin tarinaa voidaan tukea ohjaajan pukeutumisella ja erilaisella rekvisiitalla.
Johanna peräänkuulutti kaikessa tasapainoa: esityksessä ohjaaja ei saa olla liian hallitseva koiraan nähden. Esimerkkinä Johanna käytti tilannetta, jossa ohjaaja tekee kärrynpyöriä -mitä siinä jää koiralle esitettäväksi? Areenalla täytyisi ottaa tila haltuun, eikä vain pyöriä yhdessä pisteessä. Tämä ei olekaan ihan helppoa. Suorankin linjan kulkeminen koiran kanssa on haastavaa, saati sitten ympyröiden tekeminen. Esityksen osioiden olisi oltava vaihtelevia kestoltaan ja vauhdiltaan. Ohjaaja voi olla välillä matalana ja välillä pystyssä -erityisesti pienen koiran kanssa ohjaajan istahtaminen maahan tuo koiraa enemmän esiin. Toisaalta täytyy muistaa miettiä, miten elegantisti sieltä maanrajasta saa kammettua itsensä ylös. Suunnat ovat tärkeitä, ettei ohjaaja tulisi näyttäneeksi tuomaristolle ahteriaan koko aikaa. Moni temppu on näyttävimmillään tietystä kulmasta katsottuna.
Erilaiset apuvälineet jakavat mielipiteitä. Monessa esityksessä käytetään erilaisia keppejä, palleja, koreja, huiveja ja ties mitä. Parhaimmillaan esineillä saa ilmennettyä sopivasti esityksen tarinaa -pahimmillaan katsoja miettii miksi tuokin tavara oli pakko raahata areenalle. Esimerkiksi Hipulla on jo yksi varma temppu -kohteen kierto. Mutta en varmastikaan voi raahata esitykseen kukkapurkkia vain kerran kierrettäväksi, vaan sille pitäisi keksiä muutakin käyttöä. Joskus jostain ihanasta tempusta joutuu luopumaan, koska se ei sovi esitykseen.
Hipulla on jo muutama kelpo tanssiliike, joskaan niissä ei ole vielä kestoa eikä suurimmassa osassa ole sanallista vihjettä. Repertuaariin kuuluvat pujottelu jalkojen välistä eteenpäin ja sivulle (jolloin minä otan ristiaskelia), kohteen kierto (yhteen suuntaan vasta), maahanmeno, seuraaminen oikealla ja vasemmalla, hyppy jalkojen välistä, seuraaminen eteen- ja taaksepäin jalkojen välissä, pyörähdys itsensä ympäri ja high five kahdella tassulla. Muita tassutemppuja en ole opettanut, koska eihän niitä kukaan näe kun koira on niin kovin pieni!
Maaliskuun lopussa meillä on OKK:lla möllikisat, saapa nähdä mitä siitä tulee. Puolitoista minuuttia on esityksen minimiaika ja se tuntuu muutaman tempun ohjelmistolla melko pitkältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti