Muru (Mäntyhavun Ella) on 14.2.2011 syntynyt musta kleinspitz tyttö.
Hippu (Mäntyhavun Kerttuli) syntyi 18.3.2013. Hippu on väriltään soopeli.
Mukana menossa on aina välillä Nuppu (Mäntyhavun Justiina), joka on Murun tytär ja asuu Rovaniemellä.
Kaikki kolme tulevat Mäntyhavun kennelistä ja ovat sijoituksessa.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Remmiräyhä 2 ja mietteitä pelosta

Torstaina sain Murulle lisää koulutusapua, kun kävimme Oulunsalossa coolin Bellan ja hänen omistajansa opissa. Bellan omistaja on kokenut koiraihminen, jolta saimme myös hyviä neuvoja.

Aloitimme BAT-harjoituksen kohtalaisen kaukaa, mutta yllättäen ympäristö aiheutti ongelmia. Kun yritin ottaa etäisyyttä harjoituskoirakkoon, paljastui että eräässä pihassa oli häkissä haukkuva koira, jota kohti liikuimme. Bella käyskenteli parkkipaikalla, ja yhtäkkiä eräästä autosta alkoi kuulua koiran haukkua. Lisäksi oli aivan tajuttoman liukasta, joten rento liikkuminen koiran kanssa oli aika hankalaa.

Hieman paikkaa vaihdettuamme pääsimme kuitenkin asiaan. Aloitimme lähestymiset ehkä 50 metrin päästä ja pääsimme lopulta noin 10 metrin päähän siten, että Bella ja omistajansa olivat meihin selin. Epäonnistuin muutaman kerran niin, että Murulta pääsi yksittäisiä haukkuja, mutta rähisemään se ei alkanut. Ympäristössä oli aika paljon virikkeitä joihin Muru myös reagoi. Noin kymmenen metrin etäisyydellä Muru alkoi jättäytyä taakseni ja osoitti ettei halua lähemmäksi Bellaa. En halunnut viedä sitä väkisin liian lähelle, joten lopetimme tähän.

Viime kertaan verrattuna pääsimme siis huomattavan lähelle. Muru  on oppinut kääntämään päänsä oikealle ja vilkaisemaan minua päästäkseen pois tilanteesta. Tai saadakseen nakkia, sillä olen joutunut käyttämään ruokapalkkaa apuna. Se myös haistelee ja liikuttelee korviaan, mutta muita toimintoja se ei ole tarjonnut (esim. maan haistelu, istuminen, ravistaminen olisivat mahdollisia). Murun reaktiokynnys on näissä koululutustilanteissa niin alhaalla, että olen halunnut pitää ruokaa mukana vahvisteena.

Juteltuani Bellan omistajan kanssa aloin miettiä entistä tarkemmin Murun tahmeutta ja hidasta edistymistä tokossa. Hallissa se ei juurikaan tarjoa toimintoja. Parhaimmillaan se kyllä tottelee käskyjä jopa iloisesti, mutta oma-aloitteisuus ja yrittäminen puuttuvat. Agilityssä kuumeneminen aiheuttaa enemmän oma-aloitteisuutta, kuten lähdössä varastelua :) Olen aiemminkin ajatellut, että Muru saattaa pelätä jotain hallissa. En ole kuitenkaan tajunnut, että toiset koirat saattavat ahdistaa sitä, koska se näyttää sietävän koiria ihan hyvin (paitsi jostain syystä kultaisia noutajia). Ehkä ainoa merkki pelosta tai stressistä onkin tuo tahmeus? Murun suoritus myös vaihtelee todella paljon, enkä pysty millään ennakoimaan onko Rouvalla hyvä vai huono treenipäivä.

Mietin uudenvuoden raketteja ja pelon havaitsemista. Mistään muusta en olisi tiennyt Murun hieman stressaavan pauketta kuin siitä, että se halusi olla sylissäni koko ajan. Se ei läähättänyt, vilkuillut ikkunoita, haukkunut, laskenut häntäänsä, ollut levoton saati tärissyt tai pyrkinyt piiloutumaan. Se vain passivoitui ja halusi syliin, jossa se käytännössä nukkui. Vuodenvaihde meni siis ihan hyvin, mutta tärkeää tässä on huomata se, kuinka vaikeaa pelon (stressin, kivun... tms?) tunnistaminen saattaa tämän tyyppisellä koiralla olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti