Sattuikin niin onnekkaasti, että Muru pääsi uudelleen Markus Laioksen käsittelyyn tammikuun alussa. Kerroin Markukselle, että ensimmäinen hoitokerta mielestäni tuotti tulosta, ja hän tuumailikin hoidetun trauman purkaantuneen kehosta. Sen alta paljastui vielä hoidettavaa, sillä lantion alue oli edelleen vinossa. Sitä siis työstettiin tällä kertaa. Muru oli hauskan näköinen pöydällä kyljellään köllötellessään (mistä ei tykkää kyllä yhtään), kun sen silmät liikkui edestakaisin kuulostellen mitä se setä siellä takaosastossa puuhaa. Vähän myrtsähtänyt se oli kun pöydältä pois pääsi, mutta sellainen se Rouva on. En usko hoidon olleen millään lailla kivulias, mutta Murua ottaa aivoon siihen vääjäämättä kuuluva kiinnipitäminen.
Ainakin muijassa on intoa ja energiaa. Varsinkin tänään, kun päästiin ensimmäistä kertaa viikkoon metsälenkille liukkauden ja uudenvuodenpaukuttelujen vuoksi. Uusi vuosi menikin muuten hyvin. Muru halusi olla sylissä oikeastaan koko paukuttelun ajan. Jonkin verran se siis pelkäsi, vaikka mitään muuta ulkoista pelon merkkiä se ai näyttänyt (haukkumista, levottomuutta, luimimista tai läähättämistä esim.) Hippu haukahti muutaman kerran, kun se ilmeisesti tulkitsi paukkeen niin että joku on tulossa ovesta sisään. Hippu kävi kuitenkin välipissalla kymmenen maissa ja uskalsi tehdä tarpeensa, vaikka oli kuulemma vähän jännittänyt ulkona pauketta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti