Murun ja Hipun muistikirja: Villit kuusiviikkoiset

Suippukorva.

Meniväthän ne kaksi viikkoa, vaikka odottaminen olikin tuskaa! Pennut olivat kasvaneet niin, etten heti tuntenutkaan kuka on kuka, ja luulin viikkoa nuorempaa Kettusen tummaa poikaa ensin Murun pennuksi. Jeeves oli kooltaan ihan omaa luokkaansa, mutta tyttöjen välinen kokoero oli sen verran tasoittunut, että pikaisella vilkaisulla niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Paitsi että Josefiina puree kohtuu raivokkaasti :D

Jeeves maistelee paidanhelmaa.

Murun pennut kirmaavat jo pitkin olohuonetta, mutta Kettunen on sen verran mustasukkainen omistaan, että lapset pääsevät painimaan yhdessä vain tiukan valvonnan alaisina. Mammojen välit olivat edelleen aika kireät, vaikka välillä ne sietivät toisiaan lähekkäinkin. Ilmeisesti vieraiden saapuminen kuitenkin nosti vireystilaa sen verran, että ämmillä meinasi lipsahtaa homma suorastaan rähinän puolelle. Hormoony sisters, huoh.

Muru kyllä oli hyvinkin halukas hoitamaan muutkin kuin omat lapsensa, mutta Kettunen ei oikein halunnut päästää isompia kakaroita omiensa lähelle. Muru imetti pentujaan pariin otteeseen, vaikka jossain vaiheessa murisikin tissille pyrkiville pennuille. Pennuilla on jo hampaat, ja ne varmaan välillä tikkaavat aika kivasti utareisiin. Se myös tarkasti jatkuvasti, että koko katras on tallessa, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Adalmiina leikki inokkaasti pentujen kanssa ja Muru piti tiukasti huolta ettei leikki päässyt liian rajuksi, vaan kävi välillä komentamassa Adalmiinaa. Välillä olin näkevinäni että Murukin intoutui Adalmiinan kanssa leikkiin. On se hieno äiti <3.

Ergonominen imetysasento?

Maitobaarin aukioloajat ovat lyhentyneet.

Koira ei varmaan tiedä olenko ollut poissa yhden vai kaksi viikkoa, mutta Muru oli eilen paljon kiinnostuneempi minusta kuin edellisellä vierailulla. Se tervehti minua moneen kertaan omlla tavallaan kauniisti hymyillen (ylähuulta nostaen) ja suostui syliteltäväksikin. Murun karvanlähtö oli alkanut, ja kuollutta karvaa sai nyppiä pepun päältä ihan laattoina. Mitenkähän pienissä kesäbikineissä se onkaan viikon päästä?

Tällä kertaa olikin mukava ajella, kun äiti lähti juttuseuraksi. Tytöistä rauhallinen, Justiina, lähtee Rovaniemelle vanhempieni iloksi. Justiina vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin äitinsä oli tuossa iässä: se istuskeli välillä sylissä pitkän aikaa katselemassa maailmaa, meni yksikseen nukkumaan ja välillä vähän natusteli leluja (ja sormia). Josefiina on porukan aktiivisin riiviö ja Jeeves tulee hyvänä kakkosena. Saapa nähdä miten iso poika siitä tulee, sillä sen tassut näyttivät aivan valtavilta!

Tutustelua puolin ja toisin. Äiti ja Justiina.

Kettusen lapset vetelivät pitkiä päiväunia meidän vierailumme aikana, mutta kävimme me hiukkasen tutustelemassa niihinkin. Tyttö Kerttuli on nimittäin lähdössä meille sijoitukseen. Se on oikein suloinen pikkuinen, josta tulee jonkinlainen tumma soopeli tai oranssisoopeli. Vielä väri ei ole niin oranssi kuin äidillänsä, mutta en tiedä miten se muuttuu. Tumma poika on edelleen niin tumma, että sitä täytynee puhutella mustaksi. Pikkaisen ruskeaa näkyy edelleen pepun ympärillä, mutta muuten poika ei ole vaalentunut yhtään. Iso poika on sen sijaan huomattavasti vaaleampi kuin sisaruksensa. Eilen huomasin myös ensimmäistä kertaa että ainakin Jeevesillä ja Josefiinalla oli hieman valkoista karvaa takajalkojen välissä, aivan kuten Murulla ja Murun äidillä Tiuhtillakin on. Justiinalta en valkoista karvaa ainakaan vielä löytänyt.