Kakarat neljä viikkoa

Murun pennut ovat siirtyneet syntymähuoneestaan jo olohuoneen puolelle, jossa ne (tarkkaan valvotusti tietysti!) ovat jo tekemisissä perheen muiden koirien kanssa ja samalla kuulevat ja näkevät uusia asioita. Pentujen onkin tästä eteenpäin tärkeää saada kokemuksia erilaisista asioista, jotta ne tottuvat kaikenlaiseen menoon. Pennut myös maistelevat jo kiinteää ruokaa. Hyvin vähän ne vielä syövät, enimmäkseen tallustelevat ruuassa ja sotkevat sitä ympäriinsä. Muru-mamma sitten tyytyväisenä siivoaa herkulliset tähteet...

Muru antaa jo muiden koirien tutkia pentuja, ja pennut ovat varsinkin nuorelle Adalmiina-havannankoiralle suuri ihmetyksen aihe. Myös Bertta-täti (Murun puolisisko Tiuhdin edellisestä pentueesta) on pennuista kiinnostunut. Mammakoirat sen sijaan sietävät vielä vähän huonosti toisiaan. Muru kyllä haluaisi kovasti tutkia onko Kettusen (Viuhdin) pennut kunnolla hoidettu, mutta Kettunen on sitä mieltä että ei tarvitse, hän kyllä handlaa homman. Eikä Kettusellakaan oikein ole asiaa Murun pentuja tutkimaan.

Justiina vastaheränneenä tyynyn alla.

Nyt pennuissa alkaa näkyä muutakin kuin kokoeroja. Porukan pippurisin on pikku Josefiina, joka keveimpänä on myös motoriikaltaan muita edellä. Se kipitti välillä jo kelpo vauhtia. Josefiina oli se, joka tuli minua ensimmäisenä tervehtimään ja roikkui eniten sukassa kiinni. Se myös kuulemma haastaa sisaruksiaan leikkiin.

Jeeves ja Justiina vaikuttavat rauhallisemmilta luonteilta, joskin Justiinalla oli selkeästi päiväunien aika minun käydessäni. Voihan se olla vilkkaampi kuin miltä näytti, kun sille päälle sattuu. Luulen kuitenkin, että Justiina on tullut äitiiinsä. Muru oli pienenä sellainen rauhallinen pentu, joka puuhasteli paljon itsekseen lelujen kanssa ja nukkuikin monesti yksinään jossain. Rauhallisuus näkyi siis jo viiden viikon iässä. Jeeveskin kävelee jo, vaikka pullukkapojan takajalat tahtovat venyä vielä spagaatiin aika ajoin. Justiinalla meni päivän aikana monta kertaa pakki päälle, en tiedä oliko se tahallista vai vahinko :) Jeevesin hampaat oli jo puhjenneet, ja se kalusikin kaikenlaista kutiavia ikeniä helpottaakseen.

Tässä tietysti se pääasia, eli kuvia. Pennut ovat kyllä luonnossa ihan eri näköisiä, mutta valokuvista en enää tiedäkään kuka on kuka. Perspektiivikin vääristyy niin, ettei kokoeroista ota selvää.

Pentukasa. Alla varmastikin Jeeves, ja luulen että lähempänä oleva tyttö on Josefiina.

Jeeves

Istuma-asento opettelussa.

Jeevesillä mun käsi kurkussa asti.

Muru ja Jeeves.

Hulja peto.

Leikkiä

En tiedä mitä tässä tapahtuu...

Herkkua!

Pätevästi syödään jo lautaselta.

Hetken kuluttua jugurttia oli kainaloihin saakka.

Seuraavan kerran pääsenkin pentujen luokse vasta kahden viikon päästä. En kestä. Ne oppivat viikossakin vaikka mitä!