Melkein viimeinen vierailu

 Eilen sunnuntaina (28.4.) Murun pennut täyttivät jo 7 viikkoa ja Viuhtin pennut ovat hieman alle kuusiviikkoisia. Halusin käydä katsomassa pentuja vielä kerran ennen sovittua hakupäivää 10.5. Melkein jäi lähtemättä, sillä perjantaina minulle nousi (ilmeisesti viimeisen työpäivän kunniaksi?) oikein kunnon kuume ja kurkkukipu. Olin varma että minulla on angiina, mutta kuume katosi lauantaina yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, joten sunnuntaina olin jo ihan kunnossa auton rattiin. Päänsärky tosin jäi, mutta mitäs pienistä.

Muru alkaa olla bikinikunnossa.

Vastassa olikin joka suuntaan taapertavia ihanaisia pentuja ja kaksi omiaan mustasukkaisesti vahtivaa emoa. Kuulemma Muru ja Viuhti pärjäävät jo ihan kohtuudella keskenään normaalisti, mutta minun ilmestymiseni saa aikaan jonkinlaista resurssikilpailua. Muru vaikutti pitävän tiukan huolen siitä, että kaikki tietävät minun olevan Hänen emäntänsä (= palvelijansa). Viuhti taas otti asiakseen puolustaa pesähuonettaan jopa Murun pennuilta. Tilanne kiristyikin aina kun menin Viuhtin pentujen huoneeseen ja yritin tehdä lähempää tuttavuutta uuteen perheenjäseneemme, Kerttuliin.

Pennuilla on siis selvästi omat pesäreviirit, vaikka kulku talossa olikin jo ihan vapaata. Murun pennut viettävät enimmäkseen aikaa olohuoneessa ja Viuhtin pennut omassa huoneessaan. Päivällä on unten aika, mutta pennut kuulemma leikkivät kyllä ns. neutraalilla maaperällä eteisessä aamuin ja illoin.






Muru on jo lähes lopettanut imettämisen. Välillä koko pentue hyökkäsi sen kimppuun yksissä tuumin ja Muru oli melkein hätää kärsimässä. Jos joku onnistui harhauttamaan etupään alkoi takatisseistä kuulua pian vimmattu ryystäminen. Muru kalppi muristen karkuun naskalihampaisia jälkeläisiään.

Jeeves

Pennut ottavat kovasti kontaktia ja kiipeilevät syliin tarmokkaasti. Varsinkin Jeeves vaikutti olevan oikea syliapina, se oli kyllä heti paikalla kun istahdin lattialle. Jos varpaissa tuntui outoa pistävää kipua asialla oli useimmiten Josefiina, vaikka muutkin osallistuivat minun tikkaamiseeni antaumuksella. Ihan tyylikkäimmissä vaatteissa koiranpentuvierailuille ei todellakaan kannata lähteä! Pahimmillaan kuusi pentua vyöryy joka suunnasta tutkimaan farkunsaumojen pitävyyttä, sukkien neulosta tai villatakin nappien kiinnitystä.

Jeeves on kyllä oikein suloinen pyöreänaamainen nallekarhu, suorastaan syötävän söpö. Josefiinan korvat ovat jo ihan pystyssä ja se on terävä pikku kettu. Justiinalla on hurjana joka suuntaan sojottava tukka ja korvat vielä lurpallaan. Justiinalla onkin pennuista muhkein turkki ja se on huomattavasti pörröisempi kuin äitinsä samassa iässä. Vaikuttaa lupaavalta siis.

Jeeves sylikoira.

Jeeves.

Justiina. Jos tämä on edes koira?

Etualalla Justiina, takana Josefiina.

Kerttuli sammuneena.

Kerttuli.

Kerttuli.

Viuhtin pentukööri. Iso-Veikka on vähän kellahtanut.

Kutinoff ja Kettunen

Kettunen.

Siskokset söpöilee. Edessä Justiina.

Terassi riittää toistaiseksi.

Jeeves puhdetöissä.

Äiti ja tytär. Viuhtin ilmeestä päätellen Muru on jossain minun takanani.

Josefiina on hurrrja.

Muru intoutui painimaan Jeevesin kanssa. Vaikka kuva niin valehteleekin,
 poika ei sentään ole vielä äitiään suurempi.

Hampaidennäyttökisat.

Josefiina palloilee.

Samaan aikaan toisaalla...

Oho, herätin ne.

Viuhtin tummalla pojalla on jänskät vaaleat anturat. Musta vai ei, musta vai ei?

"Pikku" pullero :)

Kerttuli.

Seuraavalla reissulla mukaan lähtevätkin Murun lisäksi pentuset Justiina ja Kerttuli. Murun olisi saanut tuoda jo kotiin ja houkutus oli hirmuinen. Mutta olisi ollut itsekästä viedä se pennuilta, kun se voi vielä melkein kaksi viikkoa opettaa jälkeläisilleen koiramaailman tärkeitä asioita. On mukavaa seurata miten hyvää huolta se pitää lapsistaan.