Alahärmä - Liminka väli on lyhyempi kuin luulin...

Enpä pentuja odotellessa arvannut, että jaksaisin ajella yksinäni tuon yli kolmen tunnin matkan (suuntaansa) viikoittain. Pentujen synnyttyä on vaikea kuvitella että jättäisi käymättä! Kaija varmaan huokaisee helpotuksesta että en asu yhtään lähempänä...

Mutta pennut kehittyvät kovin nopeasti ja tämä saattaa olla ainutkertainen tilaisuus päästä mukaan Murun pentujen hoitoon. Aika näyttää, teetetäänkö Murulla vielä toista pentuetta, mutta varmasti vasta aikaisintaan parin vuoden päästä. Vaikka ensimmäiset pennut on hyvä tehdä nuorina, nyt on hyvä odottaa pysyykö Muru terveenä ja mitä ensimmäisistä pennuista tulee. Paljon vaikuttaa lähitulevaisuudessa sekin, joudutaanko raskausaikana todetut virtsakivet leikkaamaan nyt keväällä. Jos joudutaan, on mietittävä tarkkaan otetaanko riskiä niiden toistumiselle. Virtsakivet saattavat johtua raskaudesta, mutta varmaahan se ei ole. Tätä asiaa täytyy tutkia sitten myöhemmin tarvittaessa. Murun ihanaa luonnetta ja terveitä äidinvaistoja kyllä mielellään jakaisi jälkipolville :)

Kyllä tästä kunnon riiviö kasvaa.

Mutta pentuihin... Reilun viikon aikana pennut ovat löytäneet jalkansa, joskin Jeeves "The Hylje-Hippo" nostelee komeaa (yli 800g!!) elopainoaan vielä laiskanlaisesti. Kevyimpänä Josefiina nousee ketterimmin jaloilleen. Tai ketterä ei ehkä ole aivan oikea ilmaisu kuvaamaan kolmiviikkoisen koiranpennun liikeitä, mutta yritystä on :D Pennut alkavat kiinnostua ympäristöstään eri tavalla kuin ennen. Ne maistelevat (ja imevät) sormea, yrittävät painiakin keskenään, järsivät omaa jalkaansa ja varmaan jo näkevätkin jotain. Pennuilla alkaa olla jo ilmeitä. Pientä riiviöitymisen alkua oli jo havaittavissa. Tuskin maltan odottaa ensi viikkonloppuun, kun ne täyttävät neljä viikkoa ja ovat päässeet jo laatikosta "ihmisten ilmoille" takkahuoneeseen!

Kettunenkin (eli Viuhti) on saanut kolme pentua noin viikon kuluttua Murun pentujen syntymästä. En huomannut ottaa yhtään kuvaa, mutta ehkä ensi viikolla. Kettusta vähän jännittää minun läsnäoloni vielä, joten en ole halunnut sitä liikaa stressata. Pennuissa on kaksi poikaa ja tyttö, eri tummuusasteisia oranssi-soopeleita. Jännän näköisiä.

Terve!

Syötyään ne muuttuivat tämmöisiksi.

Pientä painimatsin alkua.

Josefiina jyrättiin isompien toimesta pois tissiltä. Kaija yrittää laittaa sitä takasin (huom Murun ilme...)

Jalan järsintää.

Vasemmalla Justiina, oikealla Josefiina.

Haukottelua.

Josefiina.

Korvan rapsuttaminen onnistuu. Melkein.

Rapsun rapsun.

Pennut nukkuvat vielä paljon.

Murun piti tarkkailla minun touhujani. Ei voi tietää jos Alahärmään hylkäämisen lisäksi varastan pennut?

Elämässä on paljon haasteita. Esimerkiksi jatkuva tahaton selälleenkellahtelu.