Muru (Mäntyhavun Ella) on 14.2.2011 syntynyt musta kleinspitz tyttö.
Hippu (Mäntyhavun Kerttuli) syntyi 18.3.2013. Hippu on väriltään soopeli.
Mukana menossa on aina välillä Nuppu (Mäntyhavun Justiina), joka on Murun tytär ja asuu Rovaniemellä.
Kaikki kolme tulevat Mäntyhavun kennelistä ja ovat sijoituksessa.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Melkein viimeinen vierailu

 Eilen sunnuntaina (28.4.) Murun pennut täyttivät jo 7 viikkoa ja Viuhtin pennut ovat hieman alle kuusiviikkoisia. Halusin käydä katsomassa pentuja vielä kerran ennen sovittua hakupäivää 10.5. Melkein jäi lähtemättä, sillä perjantaina minulle nousi (ilmeisesti viimeisen työpäivän kunniaksi?) oikein kunnon kuume ja kurkkukipu. Olin varma että minulla on angiina, mutta kuume katosi lauantaina yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, joten sunnuntaina olin jo ihan kunnossa auton rattiin. Päänsärky tosin jäi, mutta mitäs pienistä.

Muru alkaa olla bikinikunnossa.

Vastassa olikin joka suuntaan taapertavia ihanaisia pentuja ja kaksi omiaan mustasukkaisesti vahtivaa emoa. Kuulemma Muru ja Viuhti pärjäävät jo ihan kohtuudella keskenään normaalisti, mutta minun ilmestymiseni saa aikaan jonkinlaista resurssikilpailua. Muru vaikutti pitävän tiukan huolen siitä, että kaikki tietävät minun olevan Hänen emäntänsä (= palvelijansa). Viuhti taas otti asiakseen puolustaa pesähuonettaan jopa Murun pennuilta. Tilanne kiristyikin aina kun menin Viuhtin pentujen huoneeseen ja yritin tehdä lähempää tuttavuutta uuteen perheenjäseneemme, Kerttuliin.

Pennuilla on siis selvästi omat pesäreviirit, vaikka kulku talossa olikin jo ihan vapaata. Murun pennut viettävät enimmäkseen aikaa olohuoneessa ja Viuhtin pennut omassa huoneessaan. Päivällä on unten aika, mutta pennut kuulemma leikkivät kyllä ns. neutraalilla maaperällä eteisessä aamuin ja illoin.






Muru on jo lähes lopettanut imettämisen. Välillä koko pentue hyökkäsi sen kimppuun yksissä tuumin ja Muru oli melkein hätää kärsimässä. Jos joku onnistui harhauttamaan etupään alkoi takatisseistä kuulua pian vimmattu ryystäminen. Muru kalppi muristen karkuun naskalihampaisia jälkeläisiään.

Jeeves
Pennut ottavat kovasti kontaktia ja kiipeilevät syliin tarmokkaasti. Varsinkin Jeeves vaikutti olevan oikea syliapina, se oli kyllä heti paikalla kun istahdin lattialle. Jos varpaissa tuntui outoa pistävää kipua asialla oli useimmiten Josefiina, vaikka muutkin osallistuivat minun tikkaamiseeni antaumuksella. Ihan tyylikkäimmissä vaatteissa koiranpentuvierailuille ei todellakaan kannata lähteä! Pahimmillaan kuusi pentua vyöryy joka suunnasta tutkimaan farkunsaumojen pitävyyttä, sukkien neulosta tai villatakin nappien kiinnitystä.

Jeeves on kyllä oikein suloinen pyöreänaamainen nallekarhu, suorastaan syötävän söpö. Josefiinan korvat ovat jo ihan pystyssä ja se on terävä pikku kettu. Justiinalla on hurjana joka suuntaan sojottava tukka ja korvat vielä lurpallaan. Justiinalla onkin pennuista muhkein turkki ja se on huomattavasti pörröisempi kuin äitinsä samassa iässä. Vaikuttaa lupaavalta siis.

Jeeves sylikoira.
Jeeves.


Justiina. Jos tämä on edes koira?

Etualalla Justiina, takana Josefiina.

Kerttuli sammuneena.

Kerttuli.

Kerttuli.

Viuhtin pentukööri. Iso-Veikka on vähän kellahtanut.

Kutinoff ja Kettunen

Kettunen.

Siskokset söpöilee. Edessä Justiina.



Terassi riittää toistaiseksi.

Jeeves puhdetöissä.

Äiti ja tytär. Viuhtin ilmeestä päätellen Muru on jossain minun takanani.

Josefiina on hurrrja.

Muru intoutui painimaan Jeevesin kanssa. Vaikka kuva niin valehteleekin,
 poika ei sentään ole vielä äitiään suurempi.

Hampaidennäyttökisat.

Josefiina palloilee.

Samaan aikaan toisaalla...



Oho, herätin ne.

Viuhtin tummalla pojalla on jänskät vaaleat anturat. Musta vai ei, musta vai ei?

"Pikku" pullero :)

Kerttuli.
Seuraavalla reissulla mukaan lähtevätkin Murun lisäksi pentuset Justiina ja Kerttuli. Murun olisi saanut tuoda jo kotiin ja houkutus oli hirmuinen. Mutta olisi ollut itsekästä viedä se pennuilta, kun se voi vielä melkein kaksi viikkoa opettaa jälkeläisilleen koiramaailman tärkeitä asioita. On mukavaa seurata miten hyvää huolta se pitää lapsistaan.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Villit kuusiviikkoiset


Suippukorva.

Meniväthän ne kaksi viikkoa, vaikka odottaminen olikin tuskaa! Pennut olivat kasvaneet niin, etten heti tuntenutkaan kuka on kuka, ja luulin viikkoa nuorempaa Kettusen tummaa poikaa ensin Murun pennuksi. Jeeves oli kooltaan ihan omaa luokkaansa, mutta tyttöjen välinen kokoero oli sen verran tasoittunut, että pikaisella vilkaisulla niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Paitsi että Josefiina puree kohtuu raivokkaasti :D

Jeeves maistelee paidanhelmaa.

Murun pennut kirmaavat jo pitkin olohuonetta, mutta Kettunen on sen verran mustasukkainen omistaan, että lapset pääsevät painimaan yhdessä vain tiukan valvonnan alaisina. Mammojen välit olivat edelleen aika kireät, vaikka välillä ne sietivät toisiaan lähekkäinkin. Ilmeisesti vieraiden saapuminen kuitenkin nosti vireystilaa sen verran, että ämmillä meinasi lipsahtaa homma suorastaan rähinän puolelle. Hormoony sisters, huoh.

Muru kyllä oli hyvinkin halukas hoitamaan muutkin kuin omat lapsensa, mutta Kettunen ei oikein halunnut päästää isompia kakaroita omiensa lähelle. Muru imetti pentujaan pariin otteeseen, vaikka jossain vaiheessa murisikin tissille pyrkiville pennuille. Pennuilla on jo hampaat, ja ne varmaan välillä tikkaavat aika kivasti utareisiin. Se myös tarkasti jatkuvasti, että koko katras on tallessa, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Adalmiina leikki inokkaasti pentujen kanssa ja Muru piti tiukasti huolta ettei leikki päässyt liian rajuksi, vaan kävi välillä komentamassa Adalmiinaa. Välillä olin näkevinäni että Murukin intoutui Adalmiinan kanssa leikkiin. On se hieno äiti <3.

Ergonominen imetysasento?

Maitobaarin aukioloajat ovat lyhentyneet.


Koira ei varmaan tiedä olenko ollut poissa yhden vai kaksi viikkoa, mutta Muru oli eilen paljon kiinnostuneempi minusta kuin edellisellä vierailulla. Se tervehti minua moneen kertaan omlla tavallaan kauniisti hymyillen (ylähuulta nostaen) ja suostui syliteltäväksikin. Murun karvanlähtö oli alkanut, ja kuollutta karvaa sai nyppiä pepun päältä ihan laattoina. Mitenkähän pienissä kesäbikineissä se onkaan viikon päästä?

Tällä kertaa olikin mukava ajella, kun äiti lähti juttuseuraksi. Tytöistä rauhallinen, Justiina, lähtee Rovaniemelle vanhempieni iloksi. Justiina vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin äitinsä oli tuossa iässä: se istuskeli välillä sylissä pitkän aikaa katselemassa maailmaa, meni yksikseen nukkumaan ja välillä vähän natusteli leluja (ja sormia). Josefiina on porukan aktiivisin riiviö ja Jeeves tulee hyvänä kakkosena. Saapa nähdä miten iso poika siitä tulee, sillä sen tassut näyttivät aivan valtavilta!

Tutustelua puolin ja toisin. Äiti ja Justiina.

Kettusen lapset vetelivät pitkiä päiväunia meidän vierailumme aikana, mutta kävimme me hiukkasen tutustelemassa niihinkin. Tyttö Kerttuli on nimittäin lähdössä meille sijoitukseen. Se on oikein suloinen pikkuinen, josta tulee jonkinlainen tumma soopeli tai oranssisoopeli. Vielä väri ei ole niin oranssi kuin äidillänsä, mutta en tiedä miten se muuttuu. Tumma poika on edelleen niin tumma, että sitä täytynee puhutella mustaksi. Pikkaisen ruskeaa näkyy edelleen pepun ympärillä, mutta muuten poika ei ole vaalentunut yhtään. Iso poika on sen sijaan huomattavasti vaaleampi kuin sisaruksensa. Eilen huomasin myös ensimmäistä kertaa että ainakin Jeevesillä ja Josefiinalla oli hieman valkoista karvaa takajalkojen välissä, aivan kuten Murulla ja Murun äidillä Tiuhtillakin on. Justiinalta en valkoista karvaa ainakaan vielä löytänyt.





Josefiina.

Murun tassu näkyy tuossa oikealla... vertaa Jeevesin tassuun.

Jeeves.


Viuhtin (Kettusen) musta poika.

Viuhtin iso poika.

Siskon pureskelua.



Ulkoilmaakin pääsee jo haistelemaan.

Jeevesin menojalka vipattaa jo.

Kerttuli.


Lupaava alku.

Muru hoitaa, omat ja vieraat.

Uudet laumanjäsenet.