Minulla on jokin sokea piste herkkutattien kohdalla. Kaikki muut löytävät niitä, minä en. Mutta eipä hätää, sillä tänään aloitin salaisen aseeni valmistelun :) Sain käsiini yhden sen verran kärsineen herkkutatin, että löytäjä raaski antaa sen harjoitusmateriaaliksi (kas, kun en itse löytänyt yhtään...). Muistin lukeneeni jostain blogista treenipäiväkirjaa hajuntunnistuskurssista ja pienellä hekemisella se löytyikin: espanjanvesikoira Easy oli päässyt isäntänsä kanssa oikein hajuerottelukurssille.
Koska kantarellit ovat näillä leveyksillä hitsin vähissä, päätin ottaa tunnistettavaksi hajuksi herkkutatin. Nähtäväksi jää, tunnistaako Muru sitten myös männynherkkutattia, vai miten lajispesifinen sienen haju mahtaakaan olla. Minulla ei ollut sopivia purkkeja, mutta koska into oli kova, arvelin kertakäyttömukien kelmulla peitettynä ajavan saman asian. Aloitin siis naksauttamalla siitä, että Muru kosketti purkkia kuonollaan. Tehtävä oli helppo, sillä Murulle on opetettu kosketuskepin koskettaminen kuonolla. Se tökkäsi purkkia lähes välittömästi ja oli lähes alusta saakka varsin varma purkin koskettaja, oli se missä tahansa. Arvasin tämän olevan helppoa, joten laitoin purkin suoraan lattialle, toisin kuin edelläolevassa blogissa, jossa purkki oli ensin kouluttajan kädessä.
Muru oli niin varma, että pian (en samalla harjoituskerralla kuitenkaan) lisäsin mukaan toisen purkin. Se valitsi sienipurkin yllättävänkin usein, mutta kävi kyllä tökkimässä tyhjääkin purkkia. Jos se siirtyi oikealle purkille, naksautin. Jos se alkoi pahoinpidellä tyhjää purkkia, poistin molemmat. Muutaman toiston jälkeen vaihdoin alkuperäisen sienipurkin uuteen, puhtaaseen purkkiin siltä varalta että siihen on tarttunut ties millainen hajucocktail. Sillä ei ollut juurikaan vaikutusta, Muru osui oikeaan yhtä usein kuin ennen vaihtoa.
Seuraavaksi tähän on tarkoitus liittää ilmaisu, jota täytyy vähän miettiä. En usko Murun tarjoavan haukkumista kovin helposti itse, joten haukku pitäisi opettaa erikseen. En kuitenkaan ole varma, haluanko edes opettaa pystykorvaa haukkumaan yhtään enempää kuin on pakko... Muru tarjoaa istumista ja aika helposti myös tassulla raapimista, mutta sehän ei sienentunnistuksessa ole kovin järkevää. Istuminen lienee helpoin, ainoa ongelma vain on sitten löytää se pikkuruinen istuva koira metsästä (olen kovin luottavainen että siihen asti päästän, heh)! Kunhan ilmaisu on kunnossa, liitetään mukaan kolmas purkki jne. Lähden kuitenkin viikoksi reissuun, joten ehdin tehdä vielä 1-2 harjoitusta ja sen jälkeen tulee taukoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti