6 kk kuulumisia

Vauva ei ole enää vauva, vaan neiti. Pumpulinen pentukarva alkaa olla vaihtunut kiiltävään, syvänmustaan aikuiskarvaan. Turkki ei ole vielä pitkä, sen kasvaminen ottaa aikansa. Muru on selvästi alkanut merkkailla: se pissii lenkillä useaan kertaan ja nostaa välillä melko rehvakkaasti koipea. Jännityksellä odottelen, milloin ensimmäinen juoksu pukkaa päälle. Ei ainakaan vielä, sillä tänään meillä on hoidossa lappalaisherrat Rohto ja Ravja, ja pojista taatusti näkyisi päälle jos neiti olisi erityisen houkuttelevan tuoksuinen. Kyllä Rohto Murun tytöksi kuitenkin tunnistaa, ja se antoi aamulla pihalla Purolle kyytiä, kun tämä yritti lähtestyä Rohton omimaa tyttöystävää... Ravja on jo iäkkäämpi herra, eikä niin viitsi villiintyä pienistä.

Koirahässäkkä

Muru on saanut viime aikoina aktiviteettia toden teolla. Se on ollut mukana muutamalla sieniretkellä, ja käytiinpä yllämainittujen lappalaispoikien kanssa vähän marjanpoiminnassakin. Jääkaapissa odottaakin jo herkkutatti hajuntunnistusreenien alkeita. Meillä oli viime viikonloppuna myös vähän isommat puutarhajuhlat, jolloin piha täyttyi koirista ja ihmisistä. Olen iloinen että olen tehnyt Murun kanssa käsittelyharjoituksia, sillä ihastuneet pikkutytöt paijasivat sitä välillä aika päättäväisesti, kun minulta silmä vältti. Muru kesti tunkeilevan käsittelyn ihmeen hyvin eikä ollut ollenkaan kärttyinen. Väisteli vaan. On se tosi hyväluontoinen tyttö!

Viime lauantaina sain myös tilaisuuden käydä Siikajoella näyttämässä Murua Kaija-kasvattajalle. Neiti käyttäytyi onneksi moitteettomasti, joten sain olla siitä ylpeä. Tosin edellisenä päivänä se piehtaroi autuaasti hirvenpaskassa, joten shampoollahan se oli esittelykuntoon saatettava. Kehuista päätellen Kaija oli tytyväinen pennun ulkonäköön ja kehitykseen ylipäänsä. Kaijalla olikin myös mitta mukana, ja Murun korkeudeksi saatiin oikein hyvät 25,5 cm. Kyllähän tuohon varmaan vielä pikkaisen tulee lisää, mutta saa tullakin koska Muru on aika tanakka rakenteeltaan. Harmi vaan että kiireessä kamera jäi kotiin, joten jäi ottamatta yhteiskuva Murusta, Kaijasta ja puolisisko Bertasta, joka oli tullut näyttelyyn näyttäytymään.

Pentuagilityssä on kokeiltu lähes kaikkia esteitä. Intoa piisaa. Toisella harjoituskerralla tapahtui jokin ihme, ja Muru keskittyi valtavan hyvin tehtäviin muista koirista huolimatta. Eka kerralla se kävi melkoisilla kierroksilla. Puomia emme ole tehneet kokonaan, pelkkää alastuloa vain. Pussia ei olla vielä tehty, joskin sitä kokeiltiin lyhyesti pentutokossa aiemmin. Keinulla käytiin, mutta sitä ei vielä päästetty liikkumaan. Alusta pitäen aletaan ohjata koiraa ohjaajan eteen ja etupalkkaa käytetään paljon. Agilitymaailma on tosiaan muuttunut.

Eka kertaa keinulla.