Muru (Mäntyhavun Ella) on 14.2.2011 syntynyt musta kleinspitz tyttö.
Hippu (Mäntyhavun Kerttuli) syntyi 18.3.2013. Hippu on väriltään soopeli.
Mukana menossa on aina välillä Nuppu (Mäntyhavun Justiina), joka on Murun tytär ja asuu Rovaniemellä.
Kaikki kolme tulevat Mäntyhavun kennelistä ja ovat sijoituksessa.

maanantai 8. elokuuta 2011

Pentuagilityyn!

Pentukoulu loppui, ja pikku tauon jälkeen pääsimme aloittamaan pentuagilityn Tupoksessa. Tunnin aikana ehdimmekin vaikka mitä. Aloitimme ihan lelulla leikittämisellä, jossa kierrokset satiinkin nousemaan taivaisiin välittömästi ja äänijänteet auki. Tämä ei varmaan ollut tarkoitus, mutta pystykorvalla karkasi kyllä haukku jos toinenkin. Esittelimme myös namikupin koirille, sehän olikin Murulle jo tuttu asia pentukurssilta. Keskittyminen vain oli vähän vaikeaa, kun hallissa oli monta vierasta koiraa, joista osa aika isoja.

Intoa piisaa.


Sitten kokeilimme, saammeko koiran seuraamaan kättä ympyrällä, molempiin suuntiin. Tästä (ohjaajalle) vaikeampi versio oli valssikäännös (?), joka on jotain aivan uutta yli 10 vuoden takaisiin tekniikoihin. Siinä koira vaihtoi suuntaa pysyen koko ajan ohjaajan samalla puolella. Koiran tuli kääntyä ohjaajaan päin, ja suunnan vaihtuessa vaihtui ohjauskäsi. Kuulostaa vaikeammalta kuin oli :) Sitten yritimme saada koiran kiertämään esteen ohjaimen, ja sitä en saanut Murua hoksaamaan harjoituksen aikana. Täytyykin miettiä, mitä kohdetta voisi kotipihalla opettaa kiertämään.

Ehdimme esitellä koirille putken, myös ihan pitkänä, renkaan, joka oli Murulle eka kerralla vähän pelottava, ja pujottelun, joka tehtiin ohjausverkoilla. Siinä Muru ensin hannasi vastaan, teki seuraavalla kerralla hienosti, ja minä onneton onnistuin pudottamaan sille taluttimen päähän juuri, kun se pääsi pujottelusta ulos. Seuraavalla kerralla se taas hannasi...  Aloitimme myös kontaktien opettelun ihan matalalla luiskalla, jonka päässä oli namikuppi. Se tuntui olevan varsin mieluisa este.

Oikeastaan yllätti, että Muru suhtautui joihinkin esteisiin niin epäröiden, mutta toisaalta se kyllä rohkaisi mielensä ja esimerkiksi renkaasta tuli toisella kertaa läpi jo ihan kummastelematta. Keinulle ja puomille se olisi mennyt varmaan oma-aloitteisesti, jos olisi ollut irti. Onneksi ei, sillä keinu olisi voinut olla vähän yllätys! Kivaa oli, ja ainakin ohjaajan kunnon luulisi kasvavan reenien myötä. Tässä onkin ollut vähän taukoa koko opetushommiin, kun omat työt ovat haitanneet harrastusta. Lähtiessäni reissuun viikko sitten Murulla oli jo takapään kierto molempiin suuntiin (rear end awarness) hyvällä mallilla. Saapa nähdä mitä se tarjoaa, kunhan taas päästään kokeilemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti