Muru (Mäntyhavun Ella) on 14.2.2011 syntynyt musta kleinspitz tyttö.
Hippu (Mäntyhavun Kerttuli) syntyi 18.3.2013. Hippu on väriltään soopeli.
Mukana menossa on aina välillä Nuppu (Mäntyhavun Justiina), joka on Murun tytär ja asuu Rovaniemellä.
Kaikki kolme tulevat Mäntyhavun kennelistä ja ovat sijoituksessa.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Remmiräyhä 2 ja mietteitä pelosta

Torstaina sain Murulle lisää koulutusapua, kun kävimme Oulunsalossa coolin Bellan ja hänen omistajansa opissa. Bellan omistaja on kokenut koiraihminen, jolta saimme myös hyviä neuvoja.

Aloitimme BAT-harjoituksen kohtalaisen kaukaa, mutta yllättäen ympäristö aiheutti ongelmia. Kun yritin ottaa etäisyyttä harjoituskoirakkoon, paljastui että eräässä pihassa oli häkissä haukkuva koira, jota kohti liikuimme. Bella käyskenteli parkkipaikalla, ja yhtäkkiä eräästä autosta alkoi kuulua koiran haukkua. Lisäksi oli aivan tajuttoman liukasta, joten rento liikkuminen koiran kanssa oli aika hankalaa.

Hieman paikkaa vaihdettuamme pääsimme kuitenkin asiaan. Aloitimme lähestymiset ehkä 50 metrin päästä ja pääsimme lopulta noin 10 metrin päähän siten, että Bella ja omistajansa olivat meihin selin. Epäonnistuin muutaman kerran niin, että Murulta pääsi yksittäisiä haukkuja, mutta rähisemään se ei alkanut. Ympäristössä oli aika paljon virikkeitä joihin Muru myös reagoi. Noin kymmenen metrin etäisyydellä Muru alkoi jättäytyä taakseni ja osoitti ettei halua lähemmäksi Bellaa. En halunnut viedä sitä väkisin liian lähelle, joten lopetimme tähän.

Viime kertaan verrattuna pääsimme siis huomattavan lähelle. Muru  on oppinut kääntämään päänsä oikealle ja vilkaisemaan minua päästäkseen pois tilanteesta. Tai saadakseen nakkia, sillä olen joutunut käyttämään ruokapalkkaa apuna. Se myös haistelee ja liikuttelee korviaan, mutta muita toimintoja se ei ole tarjonnut (esim. maan haistelu, istuminen, ravistaminen olisivat mahdollisia). Murun reaktiokynnys on näissä koululutustilanteissa niin alhaalla, että olen halunnut pitää ruokaa mukana vahvisteena.

Juteltuani Bellan omistajan kanssa aloin miettiä entistä tarkemmin Murun tahmeutta ja hidasta edistymistä tokossa. Hallissa se ei juurikaan tarjoa toimintoja. Parhaimmillaan se kyllä tottelee käskyjä jopa iloisesti, mutta oma-aloitteisuus ja yrittäminen puuttuvat. Agilityssä kuumeneminen aiheuttaa enemmän oma-aloitteisuutta, kuten lähdössä varastelua :) Olen aiemminkin ajatellut, että Muru saattaa pelätä jotain hallissa. En ole kuitenkaan tajunnut, että toiset koirat saattavat ahdistaa sitä, koska se näyttää sietävän koiria ihan hyvin (paitsi jostain syystä kultaisia noutajia). Ehkä ainoa merkki pelosta tai stressistä onkin tuo tahmeus? Murun suoritus myös vaihtelee todella paljon, enkä pysty millään ennakoimaan onko Rouvalla hyvä vai huono treenipäivä.

Mietin uudenvuoden raketteja ja pelon havaitsemista. Mistään muusta en olisi tiennyt Murun hieman stressaavan pauketta kuin siitä, että se halusi olla sylissäni koko ajan. Se ei läähättänyt, vilkuillut ikkunoita, haukkunut, laskenut häntäänsä, ollut levoton saati tärissyt tai pyrkinyt piiloutumaan. Se vain passivoitui ja halusi syliin, jossa se käytännössä nukkui. Vuodenvaihde meni siis ihan hyvin, mutta tärkeää tässä on huomata se, kuinka vaikeaa pelon (stressin, kivun... tms?) tunnistaminen saattaa tämän tyyppisellä koiralla olla.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Remmiräyhä 1

Nyt on pakko myöntää karu totuus ja todeta Murun olevan ihan täysinoppinut remmiräyhä. Tilanne on erityisen hankala nyt kahden koiran kanssa ulkoillessa, sillä yksin ollessa meinaa loppua kädet ja pelimerkit. En millään haluaisi Hipunkin oppivan riehumaan, joten nyt viimeistään asiaan on oikeasti puututtava. Saahan nuo sintit raahattua perässään, eli eivät ne turvallisuusriski kenellekään ole, mutta räyhääminen tekee lenkkeilystä kaikille stressaavaa ja minulle noloa.

Pyysin facebookissa itselleni (tai siis Murulle...) siedätysapua, ja muutama ihana ihminen ilmoittautuikin harjoitusvastustajiksi. Päätin ottaa metodiksi Grisha Stewartin kehittämän Behavioral Adjustment Trainingin eli lyhyesti BATin. Tekniikasta lisää täällä.

Oletan, että Murun riehuminen johtuu pelosta. Siinä tapauksessa käytöksen niin sanottuna funktionaalisena vahvisteena toimii etäisyyden kasvattaminen toiseen koiraan. Tällä hetkellä Muru kokee saavuttavansa palkinnon (turvallisuuden tunnetta) räyhäämällä, koska ennemmin tai myöhemmin vastaantulija loittonee. Tällä tavoin käytös vahvistuu. Saman käytöksen vahvistumista tukevat vahtiminen ikkunaludalla ja pihalla. Ikkunalaudalla vahtimiseen on helppo puuttua, kunhan pitää huolen että koirat eivät pääse vahtipaikalleen silloin kun ihmisiä ei ole kotona. Pihalla vahtiminen on vaikeampi ongelma, koska Muru on aika nopea ja piha melko suuri. Minun on vaikeaa keskeyttää aloitettu käytös. Ainoa toimiva ratkaisu olisi pitää koira pihalla aina kytkettynä, mutta en millään haluaisi lähteä siihen.

Tarkoitus on opettaa koiralle epätoivottavien toimintojen (haukkuminen, murina, kiskominen) tilalle sallittuja käytöksiä (esim. pään kääntäminen pois kohteesta, maan haistelu tms.). Koira oppisi siis välttämään pelottavia tilanteita sallituilla tavoilla.

Ruokaa tai lelua voidaan käyttää apuna, mutta pääasiallisena ja ensimmäisenä palkkiona toimii siis vetäytyminen kauemmas.

Teimme tänään ensimmäisen treenin naapuruston ihanan Lyylin (irlanninsetteri) ja emäntänsä kanssa. Muru otti kovasti kierroksia heti alkuun, ennenkuin olin varma onko se edes havainnut Lyyliä. En tiedä mitä se oletti meidän tekevän, mutta se riehui jokin aikaa joka ilmansuuntaan. Ehkä se haistoi Lyylin, mutta ei nähnyt sitä. On aika vaikeaa tajuta, mitä oikeastaan näkee koira, jonka silmät ovat alle 30 cm maanpinnasta.

Jonkin verran edistystä lopulta saavutettiin (varmaan useamman kymmenen toiston jälkeen), mutta lähimmilläänkin olimme lähes sadan metrin päässä toisesta koirakosta. Alkuun Muru pääsi haukkumaan melko monta kertaa, joskaan täydeksi rähinäksi tilanne ei mennyt. Tämä tulee vaatimaan kovasti töitä... Saa nähdä tarvitsenko tähän myös ammattiapua, mutta katsotaan ensin saanko tarpeeksi ohitustilanteita järjestettyä omin päin.

Harmi kyllä minulla ei ole tilanteesta videota, sillä en saanut houkuteltua kuvaajaa mukaan. Toivottavasti jossain vaiheessa saadaan todistusaineistoa.


Osteopatiaa, osa 2

Sattuikin niin onnekkaasti, että Muru pääsi uudelleen Markus Laioksen käsittelyyn tammikuun alussa. Kerroin Markukselle, että ensimmäinen hoitokerta mielestäni tuotti tulosta, ja hän tuumailikin hoidetun trauman purkaantuneen kehosta. Sen alta paljastui vielä hoidettavaa, sillä lantion alue oli edelleen vinossa. Sitä siis työstettiin tällä kertaa. Muru oli hauskan näköinen pöydällä kyljellään köllötellessään (mistä ei tykkää kyllä yhtään), kun sen silmät liikkui edestakaisin kuulostellen mitä se setä siellä takaosastossa puuhaa. Vähän myrtsähtänyt se oli kun pöydältä pois pääsi, mutta sellainen se Rouva on. En usko hoidon olleen millään lailla kivulias, mutta Murua ottaa aivoon siihen vääjäämättä kuuluva kiinnipitäminen.

Ainakin muijassa on intoa ja energiaa. Varsinkin tänään, kun päästiin ensimmäistä kertaa viikkoon metsälenkille liukkauden ja uudenvuodenpaukuttelujen vuoksi. Uusi vuosi menikin muuten hyvin. Muru halusi olla sylissä oikeastaan koko paukuttelun ajan. Jonkin verran se siis pelkäsi, vaikka mitään muuta ulkoista pelon merkkiä se ai näyttänyt (haukkumista, levottomuutta, luimimista tai läähättämistä esim.) Hippu haukahti muutaman kerran, kun se ilmeisesti tulkitsi paukkeen niin että joku on tulossa ovesta sisään. Hippu kävi kuitenkin välipissalla kymmenen maissa ja uskalsi tehdä tarpeensa, vaikka oli kuulemma vähän jännittänyt ulkona pauketta.