Muru ja Hippu tulivat kotiin :)

Ne ovat vihdoinkin täällä!
Murun lähes kolmen kuukauden mittainen äitiysloma päättyi perjantaina 10.5., jolloin pennut olivat lähes 9 viikon ikäisiä. Syy loman hieman tavallista suurempaan pituuteen on Hippu, uusi perheenjäsenemme, joka täyttää 8 viikkoa vasta tänään. Kävimme siis perjantaina Alahärmässä kahden perheen voimin (minä, Petri ja minun vanhempani) hakemassa kotiin Murun, Hipun ja Murun pennun Nupun (Justiinan). Nuppu jatkoi matkaansa Rovaniemelle.

Hippu

Muru on pudottanut käytännössä kaiken pohjavillansa ja on todella ohuessa karvassa. Päälle on jäänyt ainoastaan pitemmästä karvasta muodostuva tukka, josta iho paikoin paistaa läpi. Mutta karvanlähtöhän oli odotettavissa imetyksen vuoksi. Nyt vain odotellaan että turkki tulee takaisin. On Muru parka vähän säälittävän näköinen luikero juuri nyt. Toivottavasti kesä lämpenee.

Muru ja Hippu

Matka meni kiitettävästi. Kaija pelotteli minua että Hippu, siis Kerttuli, oli oksentanut eläinlääkärireissulla, mutta kotimatkalla kukaan ei oksentanut. Yksi autopahoinvoiva koiraa taloutta kohti olisi ihan riittävästi. Laitoin kaikki koirat samaan häkkiin jotta pennut saisivat turvaa toisistaan ja Murusta. Ainoa jolla näytti olevan epämukavaa oli Muru, joka istua tönötti synkän näköisenä suurimman osan matkasta. Muru taisi olla hieman hämillään, kun se vihdoinkin otettiin mukaan ja Petrikin oli mukana. Se seurasikin Kaijan luona Petriä koko ajan, ehkä ajatuksella että Petri ei petä, vaikka emäntä onkin kerta toisensa jälkeen pettänyt. Siihen Muru oli jo tottunut että minä aina välillä ilmaannun Kaijan luokse, mutta Petriä se ei ollut nähnyt koko aikana. Kyllä se selvästi tietää mihin perheeseen kuuluu.

Liminkaan saapuessa Muru erotteli kylmästi pennut omiin ja vieraisiin. Hippu-parka sai pari oikein tylyä muistutusta ottotyttären asemastaan, mutta Nuppu pääsikin sitten äidin kanssa leikkimään ja sai viedä Murun puruluunkin. Arvelin Murun suopuvan tilanteen rauhoittuessa ja niinhän sitten kävikin. Nuppu jatkoi matkaansa uuteen kotiinsa Rovaniemelle ja sunnuntai-iltana Muru jo hyväksyi Hipun leikkikaverikseen. Muruakin lapsettaa nyt kovin ja mikäs sen mukavampaa.

Muru jatkoi arkeaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se tarvitsee nyt enemmän huomiota kuin ennen ja olen sitä suonutkin, ettei pennun tulon vuoksi tulisi tarvetta puolustaa resursseja. Ja onhan minun ollut sitä niin kovin ikäväkin. Sylissä viihtymisen selittää ehkä sekin, että ohuen karvan vuoksi Murulle ei tule niin pian kuuma.

Muru ja Viuhti leikkimässä. Mukana menossa Jeeves.

Hippu ja veljensä Kettunen.

Pus pus.

Söpöläiset Nuppu ja Hippu. Rimmavat nimet on sattumaa :)

Nuppu kuulostaa sopeutuneen hyvin uuteen kotiinsa. Ja äidin kertoman perusteella on kyllä hyvin samanlainen kuin Muru pienenä, vaikka ehkä rohkeampi. Kuulostaa lupaavalta! Meille näyttää kotiutuneen pikku pippuri, joka on kärkäs ilmaisemaan tyytymättömyyttään itkupotkuraivareilla. Ääntä lähtee. Tämän tytön kanssa onkin haastetta edetä niin, ettei jouduta kovin paljon taistelemaan. Saatan oppia vähän nopeammaksi palkitsijaksi matkan varrella...

Murun kanssa palaamme arkeen, pääsemme huomenna viettämään laatuaikaa ihan kaksistaan tokokentälle. Toivottavasti on koiran mielestä yhtä mukavaa kuin minusta.