Näyttelykesä 2015

Otsikko on aika mahipontinen -Hippu kävi tälle kesää kehässä kolmesti. Kevään Rovaniemen ryhmis jäi käymättä, koska ilmoittautuminen ei ollut mennyt läpi. Muhoksella olisi ollut ryhmis kesäkuun alussa, mutta kuinka sattuikaan, se oli koiratanssikisojen kanssa samana päivänä.

Mutta Oulun KV:hen sentään mentiin molempina päivinä ja tänään kävimme Ylivieskan KV:ssa pyörähtämässä.

Lauantaina 11.7. tuomarina oli israelilainen Yolanda Nagler. Hän katsoi Hipun erinomaiseksi sekä sertin arvoiseksi ja arvosteli näin:

"Feminine. Typical. Correct skull & muzzle. Would like a little more undertow. Good expression & pigment. Well-set ears. Balanced neck. Correct toppling. Well-set tail. Correct chest & ribs. Sound movement."

Tuloksena siis AVO ERI SERT PN 4.

Sunnuntaina 12.7. tuomarina toimi Iuza Beradze Tsekeistä. Hän oli sympaattinen, mutta aika niukkasanainen:

"Good female. Nice movement. Good head. Correct proportions."

Tuloksena ERI SA ja SERT. PN sijoitus jäi hakematta, koska unohdin mennä kehään. Huppista. Onneksi saatiin se serti kuitenkin jälkijunassa.

Tänään 19.7. Ylivieskassa tuomaroi Anneli Sutela. Linja oli Oulua tiukempi, tai koira muuten vähemmän tuomarin mieleen, tuloksena oli EH. Arvostelussa sanotaan seuraavaa:

"Mittasuhteet ok. Melko voimakas kallo-osa. Hieman kevyt alaleuka. Purenta ok, mutta P2 molemmin puolin ylhäältä puuttuu. Kulmaukset ok. Hyvä häntä. Melko silkkinen karvapeite. Saisi olla paremmin kulmautunut takaa ja liikkua yhdensuuntaisemmin"

Olin aika yllättynyt nuista tuomarin mielestä puuttuvista hampaista, sillä olen ollut vakaassa käsityksessä, että Hipulla on täysi hampaisto. Mieleen tuli, että viime kesänä tuomari sanoi hampaan puuttuvan, mutta kun väitin vastaan, hän katsoi uudestaan ja sanoi sen olevan kovin pienen. Tällä kertaa tuomari oli kuitenkin varma asiastaan.

Etsin jo jotain todistetta siitä, että Hipulla olisi ainakin alun perin ollut kaikki hampaat, mutta löysin vain laskun reissulta, jolla siltä poistettiin maitokulmuri. Mitään mainintaa muista hampaista ei siinä ollut, harmi kyllä. Hammaskivan poistossakaan ei vielä ole tarvinnut käydä.

Täytyy sopivan hetken tullen pyytää eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden määrä. Voi olla, että ne on pienuutensa vuoksi vaikea nähdä, tai sitten olen tosiaan ollut koko ajan väärässä, ja sieltä suusta puuttuu ylhäältä molemmin puolin P2. Harmi jos näin on.

Noh, nyt on perheessä kaksi vajaata valiota, eli sertin päässä valioitumisesta olevaa koiraa. Katsotaan, josko sitä joskus vielä jaksaa käydä kokeilemassa. Hipulla on kuitenkin sitä ennen pentuhommia tiedossa, joten seuraavat näyttelyt jäävät ensi kesään.

Me voitettiin!

No huh huh! Odotukset eivät olleet korkealla, mutta pessimisti ei pety. Oulun koiratanssikisat käytiin uudella Animagi Areenalla lauantaina 6.6. Postaus on vähän venynyt, koska halusin odottaa kisavideon mukaan.

Tällä kertaa kisat eivät olleetkaan jäsentenväliset, koska seuralla oli tarjota upea halli kisapaikaksi. Aiemmin osallistuminen etelästä päin on ollut aika vähäistä, koska heillä on kisoja omastakin takaa.  Nyt mukana oli myös Kuusamolaisia uusia harrastajia.

Freestylessä olikin kisaajia joka luokkaan, varsinkin alokasluokassa oli paljon porukkaa. Avoimessa oli kolme koirakkoa (me mukaan lukien) ja voittajassakin kolme. HTM-puolella osallistujia on vielä vähän, ja suurin osa kilpaili alokasluokassa. Avoimessa oli yksi koirakko, kunniakkaasti meidän omaa porukkaa edustavat Mervi ja Frodo.

Valmistautuminen kisoihin oli mitä oli ja ohjelmakin oli roiskaistu kasaan vähän sinnepäin. Siirtyminen ALOsta AVOon oli minulle niin suuri henkinen pinnistys, että meinasi jäädä tekemättä. Ajattelin, että saan hävetä silmät päästäni.

Pientä kommellusta kisaohjelmaan tietysti mahtuikin. Olin niin jäässä, että käskytin Hippua todella hiljaa ja epäselvästi. Onneksi sen toimintakyky edes jotenkin säilyy silloinkin, kun minä olen kauhusta jäykkänä.

Hipun piti kaataa ohjelman alkuosassa pikkuinen jakkara -se teki kyllä mitä pyydettiin, mutta ei saanut lavastetta nurin, joten minä hätäydyin tökkäämään sen jalalla lappeelleen.

Pahin kohta koitti kuitenkin keskivaiheilla, kun jostain ihme syystä Hippu ajatteli ohjelman jo loppuneen ja se lähti kaikessa rauhassa kohti poistumisporttia -juuri sen ollessa selkäni takana. Huomasin koiran katoamisen vasta ihan viime tingassa. Kehästä poistumisesta olisi seurannut harmillinen hylkääminen.

Onneksi olimme harjoitelleet luoksetuloa aika ahkerasti juuri kisojen alla (pelkäsin että Hippu näkee jotain kivaa kehän ulkopuolella), ja Hippu singahti takaisin ensi kiljaisusta.

Loppu on sumun peitossa, mutta jotenkin siitä selvittiin. Näillä fiiliksillä luokkavoitto tuntui aika hämmentävältä kokemukselta! Pisteitä tuli mukavasti, olen erittäin tyytyväinen, vaikka kunniamaininta jäi pienen matkan päähän. Ei makeaa mahan täydeltä!

Tässä tuomareiden kommentit, joihin olen myös tyytyväinen. Tuomaripisteet ovat harvinaisen tasaiset. Tässä lajissa eroja voi tulla paljonkin. Yhteispisteet olivat 155.67.

Heli Nousiainen (154p)
"Biisi sopi koirakolle keveytensä ansiosta. Muutamia kieltoja ja läheltäpiti karkaaminen oli lähellä, onneksi vielä maltettiin tanssia. Hieman lisää eri liikkeiden variaatioita olisi voinut olla tuomassa koreografiaan lisää twistiä."

Johanna Saariluoma (157p)
"Sievä musiikkivalinta sievälle koiralle! Temppuja oli mukavasti ja koira suoritti ne paria kieltoa lukuunottamatta hyvin, kun tiesi mitä halutaan. Muutama ohjaajan haparointi koiran ohjauksessa, mikä johti flown rikkoutumiseen odottelulla -kiinnittäisinkin vielä huomiota etenevyyteen koreografiassa. Yksi harmillinen haahuilu kohti oviaukkoa. Parilla ihana asennoituminen toisiaan kohtaan." 

Mirja ? (156p)
"Kaunis rauhallinen esitys, koiralla hyvä kontakti läpi esityksen. Liikkeitä olisi saanut olla enemmän ja monipuolisemmin."

Doboillen

Tanssikamulla oli tullut hommattua liian pieni Dobo, joten ostin sen pois kuleksimasta. Jumppa tekee varmasti hyvää molemmille koirille.

Aloitimme varovasti. Ensin pyysin koiria nostamaan etutassut pallon päälle. Kumpikaan ei aristellut palloa, joten vain muutaman toiston jälkeen pyysin pallon päälle hyppäämistä. Huom, tietysti yksi koira kerrallaan!

Molemmat hyppäsivät myös pallolle ihan arkailematta. Tässä vaiheessa pidin tietysti pallosta tosi lujasti kiinni ja tuin palloa tiukasti sohvaa vasten, jottei se pääse paljon liikkumaan. Ei ole hyvä, jos koirat onnistuvat heti kärkeen putoamaan ja säikähtämään. Myöhemmin pallon voi antaa hieman keinua.

On myös tärkeää pitää huoli, etteivät koirat pääse koskaan hyppäämään yllättäen pallolle ilman, että pallo on tuettuna. Silloin voi käydä huonosti. Siksi vahvistan alkuun paljon myös rauhassa odottamista enkä palkkaa oma-aloitteisista pallolle hypyistä ollenkaan. Ponnistusalusta ei saa olla liukas.

Tässä videossa tytöt ovat pallolla toista kertaa. Ei tehdä sen kummempaa kuin totutellaan alustaan. Pienille koirille tämä ei ehkä ole niin outoa: ne kiipeilevät ihmisten ja huonekalujen päällä, joten ovat tottuneet monenlaiseen alustaan. Olin silti yllättynyt siitä, miten helposti pääsimme alkuun.

Hänen kunigattarellisella korkeudellaan on asiaa

Muru hallitsee meitä rautaisella tassullaan. Mikäli rouvalla on jotain tarpeita, se ei jää epäselväksi. Ensin otetaan tiukka katsekontakti, sitten alkaa hampaiden kalistelu.

Mikäli palvelusväki ei heti reagoi, otetaan mukaan niskojen nakkelu ja kimeä haukkuminen. Toimii aina!

Katso video

Hippu esittäytyy

Hippu (Mäntyhavun Kerttuli) alkaa olla siinä iässä, että seuraavia juoksuja odotetaan erityisellä mielenkiinnolla. Kasvattajatäti Kaija ei ole päässyt Hippua vielä tervehtimään, koska meillä on aika pitkä välimatka. Niinpä pyysin puolison avuksi ottamaan Hipusta muutaman poseerauskuvan Kaijaa varten. Kuvia on aika monta samannäköistä, kun ajattelin että kasvattaja haluaa tutkia niitä tarkemmin. Muut voivat ohittaa ne :)

Olemme harjoitelleet viimeksi maahanmenoa ja peruutusta, joten niitä tuli nytkin tarjolle. Onneksi kuvaaja oli sen verran hereillä, että seisomakuviakin saatiin.

Hippu on hieman alle viisikiloinen tyttö. Eli ei mikään hennoimmasta päästä kleini. Väriltään se on tumma soopeli, kuten kuvista näkyy. Tuo selän mantteli näyttää enemmän tai vähemmän mustalta hieman riippuen kuvakulmasta, mutta kyllä selässä on reilusti ihan rehellistä mustaa. Erityisesti pidän Hipun tummasta kuonosta ja ilmeikkäistä kasvoista. Häntä on pitkä ja todella muhkea.

Hipulla on kaikki hampaat. Kuvaushetkellä Hipulla on karvanlähtö kesken, se on myös pesemätön ja harjaamaton, eli kotikoiran "luonnontilassa".

Hippu on luonteeltaan avoin ja ihmisiä rakastava. Se on todellinen lähikoira ja tulee mielellään syliin. Sitä saisi rapsuttaa vaikka maailman tappiin asti. Hippu on kuitenkin varovainen: uusia asioita pitää saada tutkia, ennen kuin ne voidaan todeta vaarattomiksi. Vieraita koiria se ei päästä nuuhkimisetäisyydelle.

Ääniin Hippu reagoi mielestäni aika normaalisti, ainakin selvästi vähemmän kuin Muru, jolle varsinkin iän myötä on kehittynyt lievää ääniarkuutta.

Äänistä puheenollen, Hippu on rotutyypilliseen tapaan kohtalaisen äänekäs, eli haukkumisen kanssa on saanut olla tarkkana. Edelleen se haukkuu hieman liikaa minun makuuni, vaikka yritän olla todella tarkka etten tule palkinneeksi sitä ääntelystä. Esimerkiksi ulos lähtiessä joudun edelleen muistuttamaan, että haukkumalla ovi ei aukea. Ihan tyhjän päiten Hippu ei kuitenkaan hauku, vaan ääntelyn käynnistää jokin ärsyke. Ärsyke voi tietysti olla aika pieni :D

Treeneissä Hippu on pääsääntöisesti hiljaa. Se osaa odottaa kauniisti vuoroaan hallin laidalla silloinkin kun minä olen kauempana, paitsi jos vierestä kulkee vieraita koiria. Harjoitellessa se ei hauku ollenkaan. Mikä on aika ihanaa, koska koiratanssissa haukkuminen vähentää pisteitä.

Hipun kanssa treenaaminen onkin mukavaa. Se on ahne ruuan perään, eli helposti motivoitavissa. Moottoria ei tietenkään ole niin paljon kuin työkoirissa, mikä pitää ottaa huomioon. Toisaalta, Hippu antaa paljon anteeksi: minun hidastellessani se yleensä vain odottaa seuraavaa käskyä, eikä turhaudu haukkumaan tai tekemään omiaan. Se paikkaa loistavasti ohjaajan virheitä.

Viretilan nostamiseen tarvitsen vielä työkaluja, mutta koira ei missään nimessä ole apaattinen, eikä siltä koskaan mene niin sanotusti kuppi nurin liiasta vireestä.

Olemme menossa kesäkuussa koiratanssikisoihin freestylen avoimeen luokkaan. Lisäjännitystä tuo se, etten ole oikein ehtinyt harjoitella ohjelmaa. Eli jos (ja kun...) emme pärjää, koiraa ei todellakaan voi syyttää. Kävimme myös rally-tokon ratatreeneissä, ja hyvänä päivänä meillä olisi kyllä mahdollisuudet saada alokasluokasta hyväksytty ja ihan hyväkin tulos. Kisaaminen on vähän mielen päällä...

Parit näyttelyt on tarkoitus saada vielä tälle kesälle käytyä. Hipulla on viime kesältä vasta yksi tulos, ERInomainen. Meidän piti käydä tänä viikonloppuna Rovaniemellä ryhmiksessä, mutta ilmo ei ollut mennyt perille. Elämä on.

Onneksi Oulussa on heinäkuussa kaksipäiväiset näyttelyt, niin saa helpolla kaksi arvostelua samana viikonloppuna.

Muru hammaslääkärissä

Murun hampaat tarkastettiin ja puhdistettiin pari vuotta sitten, samalla kun pennuilta poistettiin irtoamatta jääneet maitokulmahampaat. Silloin havaittiin, että yksi yläleuan poskihampaista oli lohjennut. Eläinlääkärin mielestä hammas näytti siltä, ettei sen pitäisi vaivata koiraa.

Talven rokotusreissulla eläinlääkäri totesi Murulla olevan hammaskiveä ja erityisesti lohjenneen hampaan puolella. Toki rikkinäinen hammas kerää muutenkin enemmän kiveä, mutta voi myös olla että koira säästelee kipeän puolen hammasta. Niinpä Murulle koitti taas hammaslääkärireissu.

Hammaskivet poistettiin normaalisti ja rikkinäinen hammas kuvattiin. Kuvien perusteella hampaan juuressa oli kuin olikin reaktioita, joten hammas päätettiin poistaa kokonaan.

Toivon, ettei se ole ollut himuisen kipeä, kun on kuitenkin koiran suussa ollut yli kaksi vuotta. Sitä en edes tiedä, milloin hammas on alun perin lohjennut. Mutta asia on nyt joka tapauksessa hoidossa.

Muru on koira, josta kivun merkkejä on vaikea lukea. Nähtäväksi jää, muuttuuko koiran käytös mihinkään suuntaan, kun hammas poistettiin. Se on kyllä syönyt hyvin ja lenkkeillyt mielellään, joten mitään isompaa ihmettelemistä ei ole ollutkaan.

Hammasreissu oli kyllä koiralle raskas. Vein sen lääkäriin aamukahdeksalta ja se pääsi heräämöön klo 11. Hain sen kotiin puolen päivän maissa, jolloin Muru oli ihan sekaisin -ei pysynyt edes tolpillaan vielä. Silmissä alkoi näkyä jonkin asteista aivotoimintaa iltapäivällä 16 - 17 aikoihin.

Ei tässä maailmassa. Eikä osannut raukka mennä nukkumaan, vaan nuokkui istuallaan useamman tunnin.

Onneksi Muru on toipunut hyvin, ja nyt puolentoista viikon päästä operaatiosta se syö jo vähän nappulaakin. Ihan kaikkein kovimpia puruluita en ole vielä uskaltanut antaa.

Talven selkä taittuu

Rovaniemellä oli vielä ihana talvi maaliskuun alussa.

Postaustahti romahti pimeinä talvikuukausina. Takana on syksy, jolloin tein töitä enemmän kuin koskaan. Maksu siitä lankesi, kun sairastuin joulukuun puolivälissä sarjoittaiseen päänsärkyyn. Vuodenvaihde meni enemmän tai vähemmän sikiöasennossa itkien ja helmikuukin toipumiseen. Nyt alkaa elämä voittaa ja arki rullata.

Talvi vaikutti lupaavalta: lunta tuli reippaasti ja pakkasta oli sopivasti. Se kuitenkin lopahti alkuunsa ja plussakelit alkoivat jo helmikuun alussa. Nyt on pitkästä aikaa muutama aste pakkasta päiväaikaankin. Lunta on varsin vähän ja tiet onneksi aika lailla sulaneet. Valoa riittää!

Hipun kanssa käytiin Koirakoulu Kisman tokoalkeet -taas... Ajattelin, että josko ne alokasluokan liikkeet saisi koekuntoon. Tanssi kun on vienyt kaiken treenihuomion, toko on jäänyt taka-alalle.

Koekentillä meitä tuskin heti nähdään, sillä jatkoin saman tien rally-tokon alkeisiin. Kurssia on jäljellä yksi kerta, ja olemme käyneet läpi alokas- ja avoimen luokan kylttejä. Rallikokeisiin voisi vaikka jossain vaiheessa mennä, sillä kynnys on paljon matalampi kuin tokossa. Tosin avoimessa on jo melko lailla haastavia tehtäviä.

Tykkään käydä tuolla Kismalla, koska opettaja on hyvä ja halli kävelymatkan päässä. Luksusta!

Mitähän muuta muistiin laitettavaa? No, sekä Muru että Hippu olivat juoksussa tammikuussa. Kätevästi yhtä aikaa. Kotona oli hiukan levotonta välillä, mutta olivatpa sitten ohi. Tuossa helmikuun lopussa Muru kävi rokotuksilla ja Hippukin sai samalla kennelyskärokotteen.

Muru tarkkailuasemissa.

Muru on nyt hoikassa kunnossa, vaaka näytti 4.8 kg. Hippu painoi suunnilleen saman verran. Minusta Hippu saisi olla aavistuksen Murua kevyempi, joten nyt tarkkaillaan ettei Muru laihdu lisää, ja ettei Hippu pulskistu.

Kävimme Nuppua ja tietysti isää ja äitiä moikkaamassa Rovaniemellä. Nautiskelimme lenkistä ihanassa kevätsäässä rauhallisella metsätiellä. Sieltäpä tuli kuvasaastetta. Suurin osa näistä on Petrin ottamia.

Murukin riehaantui

Muks!