Aloitimme varovasti. Ensin pyysin koiria nostamaan etutassut pallon päälle. Kumpikaan ei aristellut palloa, joten vain muutaman toiston jälkeen pyysin pallon päälle hyppäämistä. Huom, tietysti yksi koira kerrallaan!
Molemmat hyppäsivät myös pallolle ihan arkailematta. Tässä vaiheessa pidin tietysti pallosta tosi lujasti kiinni ja tuin palloa tiukasti sohvaa vasten, jottei se pääse paljon liikkumaan. Ei ole hyvä, jos koirat onnistuvat heti kärkeen putoamaan ja säikähtämään. Myöhemmin pallon voi antaa hieman keinua.
On myös tärkeää pitää huoli, etteivät koirat pääse koskaan hyppäämään yllättäen pallolle ilman, että pallo on tuettuna. Silloin voi käydä huonosti. Siksi vahvistan alkuun paljon myös rauhassa odottamista enkä palkkaa oma-aloitteisista pallolle hypyistä ollenkaan. Ponnistusalusta ei saa olla liukas.
Tässä videossa tytöt ovat pallolla toista kertaa. Ei tehdä sen kummempaa kuin totutellaan alustaan. Pienille koirille tämä ei ehkä ole niin outoa: ne kiipeilevät ihmisten ja huonekalujen päällä, joten ovat tottuneet monenlaiseen alustaan. Olin silti yllättynyt siitä, miten helposti pääsimme alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti