Kesäreissuja

Heinäkuu vilahti ohitse yhtä sukkelaan kuin aina. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa elokuun olevan jo pitkällä ja öiden pimenneen ihan huomaamatta.

No, pentu kasvaa ja komistuu. Kävime parin yön pyörähdyksellä Kuusamossa Nuppua moikkaamassa ja heinäkuun loppupuolen Muru ja Hippu saivat viettää Nupun kanssa Rovaniemen kodissa hoidossa. Mahtoi äitiparalla olla hommaa kolmessa koirassa, kun kaksi on alle viisikuisia ja Hippu varsinkaan ei ole vielä lähellekään sisäsiisti. Toisaalta pennut leikittivät toisiaan ahkerasti. Muru alkaa jo välillä vetäytyä syrjään. Vaikka kyllä äiti ja tytär melko erottamaton parivaljakko edelleen ovat.

Tässä on pari kuvaa suunnilleen heinäkuun puolivälistä (pennut suunnilleen 4kk), kun vanhempani kävivät Limingassa jättämässä meille asuntoauton ja hakemassa koirat hoitoon (hyvä palvelu!). Nuppu on lähes yhtä korkea kuin Muru, oikea pitkäjalkainen hujoppi. Mun mielestä Muru ei näyttänyt missään vaiheessa yhtä korkearaajaiselta. Hippu onkin sitten Nupun rinnalla ihan töppöjalka ja sitä välillä raivostuttaa ankarasti, kun se ei pysy mustien kaveriensa juoksuvauhdissa mukana.

Muru ja Nuppu älykkään näköisinä.

Muru hapsottaa.

Hujoppi ja mäyräkoira.

Hippu kärsi kesällä lievästä mutta sitkeästä ripulista useamman viikon ajan. Näihin aikoihin se aloitti mitä ällöttävimmän tavan: se nimittäin tilaisuuden tullen syö omaa kakkaansa. Hyi saakeli! Varsinkin kun miettii että se hirmu mielellään pusuttelisi ihmisiä... Ei tee mieli pikku kakkasuuta paljon pussailla. Nyt yritän vahtia Hippua kuin haukka jotta saisin kerättyä jätökset aina heti pois. Mutta eipä sitä aina ehdi väliin, kun keskittyy hetkellisesti muihin vähemmän tärkeisiin asioihin kuten ruuanlaittoon tai siivoukseen... Koiraa varmaan ihmetyttää tämä suuri kiinnostus sen kakka-asioihin ja metrin päässä lapion kanssa tarpeiden tekoa vaaniva omistaja.

Hippu oppi hyppäämään sohvalle noin viikko sitten, eli pikkuista vaille viiden kuukauden iässä. Se on uudesta taidostaan hyvin onnellinen, mutta Muru ei. Murulla kun ei ole enää mitään pakopaikkaa minne pentu ei pääsisi. Erityisesti Murua tuntuu raivostuttavan sängyn jakaminen pennunperkeleen kanssa. Aamuisin sen huumorintaju ei oikein meinaa riittää kun syntymäonnellinen Hippu tervehtii uutta päivää iloisesti ympäriinsä möyrien. Kieltämättä meille isäntävällekin koittaa uusi aika, kun pitää opetella siivoamaan sohvalta kännykät, kaukosäätimet yms tuhoutuvat materiaalit (joihin Hippu ei vielä ole osoittanut kiinnostusta). Samoin sohvalla syöminen on muuttunut hiukan hankalaksi, kun pentu ei vielä ymmärrä ettei se saa ihmisten ruokaa. Se yrittää erittäin päättäväisesti sukeltaa jäätelökuppiin tai syödä emännän tutkimat näytesienet (joissa voi olla myrkyllisiäkin..)

Ruoka näyttää olevan aika kiehtova aihe Hipun mielestä, vaikka nappulaa se ei mitenkään intohimoisesti syö. Tarjosin sille nimittäin mustikkametsässä kädestä mustikoita ja ne olivat selvästikin herkullisia. Seuraavana päivänä se huomasi maahan varisseet tuomen marjat ja popsi niitä. Minä ja koira poimittiin marjoja kilpaa, sillä tuomen siemenet ovat myrkyllisiä ja Hipulla oli juuri silloin jo valmiiksi ripulioireita. Rovaniemellä pennut kuulemma mellastivat mansikkapellossa riipien marjat raakoina varsista. Näin Hipun myös popsivan ihan raakoja tyrninmarjoja, mikä mahtaa olla varsinainen makuelämys. Mutta yllätykseni oli suuri kun ihmettelin mitä se kurkottelee kukkapenkistä: pionin siemenkodat olivat auenneet ja Hippu saalisti pionin marjamaisia siemeniä! En tiedä pionin myrkyllisyydestä, mutta keräsin siemenet pois ja samalla tajusin että tontillamme kasvaa punakoiso, joka on aika myrkyllinen. Ei kun oksaleikkurit käteen... Onpa kiva osua tuon kanssa johonkin rehevämpään metsään jossa on ihan kunnon valikoima myrkkymarjoja, kuten näsiää, oravanmarjaa, sudenmarjaa jne?! Tosin ahneudessa on hyvätkin puolensa ja minulla alkaa olla jo suuret toiveet saada Hipusta vähän energisempi tokokoira kuin Murusta. Murulla on edelleen aikamoisia motivaatio-ongelmia tokon suhteen, vaikka viime viikon treenit menivätkin hyvin. Niistä ehkä lisää eri postissa.