Hippu 5kk

Meidän pikku pentu ei ole enää vauva, vaan leikki-ikäinen. Vauhti kasvaa päivä päivältä ja virtaa tuntuu riittävän. Pelkokautta tuntuu myös pukkaavan, tai ainakin kaikki jännittävä ilmoitetaan erittäin äänekkäästi koko maailmalle.

Onneksi monelle sieni- ja linturetkelle voi ottaa koirat mukaan väsymään. Eräältä Tauvon keikalta on tässä kuvasatoa.

Ihanat naiset rannalla.

Tällä kertaa Muru kävi isännän kanssa linturetkellä kun Hippu jäi minun kanssani sienestämään rantametsään. Kävimme toki lopuksi ihan rannalla, jotta Hippukin pääsi revittelemään biitsille (eka kertaa elämässään). Intoa riitti vielä sienestyksen päälle, mutta metsässä pentu lähinnä  seurailikin minun perässäni eikä juoksennellut yksinään. Sillä taisi olla vähän orpo olo ilman Murua.

Käytin jonain päivänä koirat erikseen lenkillä ja Hippua kyllä jännitti selvästi enemmän kun Muru ei ollut mukana. Täytyisi ottaa enemmänkin koiria ihan yksin mukaan, mutta usein laiskuus ja mukavuudenhalu ja joskus jopa oikea ajanpuute voittavat. Mutta kyllä Hipun on opittava toimimaan minun kanssani, eikä vain Murua seuraten.

Sosiaalistaminen ja maailmaan oppiminen ovat koko ajan käynnissä. Hippu on ollut kaksi kertaa mukana Murun tokoreissuilla. Se on joutunut opettelemaan kentän reunalla häkissä oloa. Ensimmäisellä kerralla kiljukaula pisteli välillä parastaan, mutta toisella viikolla Hippu oli jo paljon hiljaisempi. Sitä pelotti selvästi vähemmän ympärillä pyörivät ja haukkuvat vieraat koirat. Täytyy siis jaksaa kuljettaa pentua mukana, vaikka se onkin hankalaa. Toivottavasti syksyllä tai talvella pääsemme Hipun kanssa johonkin omaan treeniryhmään. Lisäksi kävimme eilen "suuressa maailmassa" ei Limingan K-kaupan parkkiksella viettämässä aikaa. Kannatti, sillä äänen määrä väheni huomattavasti kymmenennen pyöräilijän, mopon, rullalaudan jne ihmeellisen asian kohdalla. Lisää, lisää treeniä. No, vilinää on luvassa myös ensi lauantaina kun Muru lähtee eka kertaa vuoteen pyörähtämään näyttelyissä Rovaniemellä ja Hippu pääsee Nupun kanssa mukaan.

Kuvia on kahdesta eri kamerasta, siksi sävyt poikkeavat niin kovin toisistaan. Juokseva koira ei ilmeisesti koskaan voi olla älyllisen näköinen?

Ahterinäkymä.

Hei me lennetään...

Rannalla on tilaa temmeltää.

Yleistä hepulointia eri suuntiin.

Hiekkarantaonnea :)

Kesän kallistuessa lopuilleen rannat tyhjenevät linnunpoikasista ja Murulle koittaa onnen ajat, kun se aina silloin tällöin pääsee isännän mukana linturetkelle tuulettumaan. Onneksi on hyvä kamera jolla isäntä saa koirasta upeita tyylikkäitä otoksia! Not.

Ja tämän otuksen olen viemässä 31.8. Rovaniemelle näyttelyyn muotovalion titteli silmissä kiiluen :D Ois yhtä sertiä vaille. Tosin pelkään vähän että juoksu tulee ja sekoittaa pasmat.

Kesäreissuja

Heinäkuu vilahti ohitse yhtä sukkelaan kuin aina. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa elokuun olevan jo pitkällä ja öiden pimenneen ihan huomaamatta.

No, pentu kasvaa ja komistuu. Kävime parin yön pyörähdyksellä Kuusamossa Nuppua moikkaamassa ja heinäkuun loppupuolen Muru ja Hippu saivat viettää Nupun kanssa Rovaniemen kodissa hoidossa. Mahtoi äitiparalla olla hommaa kolmessa koirassa, kun kaksi on alle viisikuisia ja Hippu varsinkaan ei ole vielä lähellekään sisäsiisti. Toisaalta pennut leikittivät toisiaan ahkerasti. Muru alkaa jo välillä vetäytyä syrjään. Vaikka kyllä äiti ja tytär melko erottamaton parivaljakko edelleen ovat.

Tässä on pari kuvaa suunnilleen heinäkuun puolivälistä (pennut suunnilleen 4kk), kun vanhempani kävivät Limingassa jättämässä meille asuntoauton ja hakemassa koirat hoitoon (hyvä palvelu!). Nuppu on lähes yhtä korkea kuin Muru, oikea pitkäjalkainen hujoppi. Mun mielestä Muru ei näyttänyt missään vaiheessa yhtä korkearaajaiselta. Hippu onkin sitten Nupun rinnalla ihan töppöjalka ja sitä välillä raivostuttaa ankarasti, kun se ei pysy mustien kaveriensa juoksuvauhdissa mukana.

Muru ja Nuppu älykkään näköisinä.

Muru hapsottaa.

Hujoppi ja mäyräkoira.

Hippu kärsi kesällä lievästä mutta sitkeästä ripulista useamman viikon ajan. Näihin aikoihin se aloitti mitä ällöttävimmän tavan: se nimittäin tilaisuuden tullen syö omaa kakkaansa. Hyi saakeli! Varsinkin kun miettii että se hirmu mielellään pusuttelisi ihmisiä... Ei tee mieli pikku kakkasuuta paljon pussailla. Nyt yritän vahtia Hippua kuin haukka jotta saisin kerättyä jätökset aina heti pois. Mutta eipä sitä aina ehdi väliin, kun keskittyy hetkellisesti muihin vähemmän tärkeisiin asioihin kuten ruuanlaittoon tai siivoukseen... Koiraa varmaan ihmetyttää tämä suuri kiinnostus sen kakka-asioihin ja metrin päässä lapion kanssa tarpeiden tekoa vaaniva omistaja.

Hippu oppi hyppäämään sohvalle noin viikko sitten, eli pikkuista vaille viiden kuukauden iässä. Se on uudesta taidostaan hyvin onnellinen, mutta Muru ei. Murulla kun ei ole enää mitään pakopaikkaa minne pentu ei pääsisi. Erityisesti Murua tuntuu raivostuttavan sängyn jakaminen pennunperkeleen kanssa. Aamuisin sen huumorintaju ei oikein meinaa riittää kun syntymäonnellinen Hippu tervehtii uutta päivää iloisesti ympäriinsä möyrien. Kieltämättä meille isäntävällekin koittaa uusi aika, kun pitää opetella siivoamaan sohvalta kännykät, kaukosäätimet yms tuhoutuvat materiaalit (joihin Hippu ei vielä ole osoittanut kiinnostusta). Samoin sohvalla syöminen on muuttunut hiukan hankalaksi, kun pentu ei vielä ymmärrä ettei se saa ihmisten ruokaa. Se yrittää erittäin päättäväisesti sukeltaa jäätelökuppiin tai syödä emännän tutkimat näytesienet (joissa voi olla myrkyllisiäkin..)

Ruoka näyttää olevan aika kiehtova aihe Hipun mielestä, vaikka nappulaa se ei mitenkään intohimoisesti syö. Tarjosin sille nimittäin mustikkametsässä kädestä mustikoita ja ne olivat selvästikin herkullisia. Seuraavana päivänä se huomasi maahan varisseet tuomen marjat ja popsi niitä. Minä ja koira poimittiin marjoja kilpaa, sillä tuomen siemenet ovat myrkyllisiä ja Hipulla oli juuri silloin jo valmiiksi ripulioireita. Rovaniemellä pennut kuulemma mellastivat mansikkapellossa riipien marjat raakoina varsista. Näin Hipun myös popsivan ihan raakoja tyrninmarjoja, mikä mahtaa olla varsinainen makuelämys. Mutta yllätykseni oli suuri kun ihmettelin mitä se kurkottelee kukkapenkistä: pionin siemenkodat olivat auenneet ja Hippu saalisti pionin marjamaisia siemeniä! En tiedä pionin myrkyllisyydestä, mutta keräsin siemenet pois ja samalla tajusin että tontillamme kasvaa punakoiso, joka on aika myrkyllinen. Ei kun oksaleikkurit käteen... Onpa kiva osua tuon kanssa johonkin rehevämpään metsään jossa on ihan kunnon valikoima myrkkymarjoja, kuten näsiää, oravanmarjaa, sudenmarjaa jne?! Tosin ahneudessa on hyvätkin puolensa ja minulla alkaa olla jo suuret toiveet saada Hipusta vähän energisempi tokokoira kuin Murusta. Murulla on edelleen aikamoisia motivaatio-ongelmia tokon suhteen, vaikka viime viikon treenit menivätkin hyvin. Niistä ehkä lisää eri postissa.