Joulukuvia

Pimmeetä on kuin sian perseessä ja liukasta kuin vaseliinitehtaalla. Vaikka kuinka kävisi koirien kanssa lenkillä keskellä päivää, ei valo riitä juoksuriemujen kuvaamiseen. Lenkkeily ei tosin juurikaan innosta, kun tuolla pimeydessä ja vesisateessa henkensä kaupalla luistelee jäätiköllä. Metsässä tilanne on yhtä paha, kaikki polut ovat muuttuneet luistinradoiksi. Tällä hetkellä on pakko tunnustaa ulkoilun olevan emännälle tervan juontia. Välillä näyttää ettei koiratkaan oikein arvosta liukastelua tai jääsohjossa kahlaamista.

Jouluna Rovaniemellä tuli kuitenkin testattua kameran uutta linssiä ja uutta salamaa, joten muutama joulupönötyskuva kuitenkin saatiin.

Äiti oli huolehtinut pikkutytöillekin paketit.

Hippu napottaa.

Nuppu on vähän epävarma koko kuvaushomman mielekkyydestä.

Nuppu ja Muru kurottelevat hirvenlihaa.

Hippu oli nopein ja sai palan.

Lisää!

Muru

Hippu tarkastaa saiko Muru jotain herkkua.

Ohikiitävän hetken ajan ne istuivat kuin tatit. Vasemmalla Nuppu, oikealla Muru.

Nupulla loppuu kärsivällisyys ihan justiinsa.

Nuppu ja Hippu.

Mallinhommat on muuten tylsiä.

Osteopatiaa

Muru pääsi joulukuussa osteopaatti Markus Laioksen käsiteltäväksi. Ei sillä, että rouva mitään isoa huolta aiheuttaisi, mutta lähes kolmivuotiseen elämäntaipaleeseen on ehtinyt jo sisältyä useampi ison koiran suorittama törkeä päältäjuoksu, agilitykeinulta putoaminen ja synnytys.

Pikku seikkoja olen pannut merkille. Muru laukkaa aina vasenta laukkaa (nähdäkseni ei koskaan oikeaa), ja mielestäni laukka-ravisiirtymät ovat olleet vähän töksähtäviä. Nämä ovat niin pieniä juttuja, ettei niitä tunnu kukaan muu näkevän kuin minä. Mutta minä näen. Lisäksi agilityssä on kadonnut vauhti eikä Muru ole halunnut taistella lelusta niinkuin ennen. Toki voihan olla että lelut eivät vaan enää niin kiinnosta, ja agilityssä koiraa ottaa enemmän pattiin ohjaajan huono liikkuminen tai pelot, kuin fyysiset ongelmat, mutta halusin varmistua asiasta.

Markus oli sitä mieltä, että joskus on jotain kolahtanut Murun kallopuolelle, ja siitä johtuen kehon erilaiset kompensaatiot aiheuttavat lantion kiertämistä oikealle. Minä en osteopatiasta mitään ymmärrä, mutta hoidon tavoitteena on käsittääkseni palauttaa kehon luonnollinen dynamiikka. Dynamiikan häiriintyessä tulee erilaisia kireyksiä ja vinouksia, jotka sitten heijastuvat ympäri kehoa. Tämän tiedän omasta kokemuksestani, ja houkutus hypätä pöydälle koiran asemasta oli suuri! Markus oli hyvin vakuuttava ja käsitteli koiraa kauniisti.

Muru oli loppupäivän väsynyt ja sai huilata kotona. Seuraavan päivän agilitytreenit jätettiin myös väliin. Mutta oliko hoidosta hyötyä? Kallista se ainakin on, 80€ kerta (ei ole palvelusväellä varaa moiseen).

Täytyy ottaa huomioon omistajaan kohdistuva mahdollinen lumevaikutus, mutta fiilikseni mukaan tällaisia muutoksia on nähtävissä:

• laukasta raviin siirtymästä takapään pompauttaminen jäi pois
• lenkillä koira on ollut varsin virtava ja hepuloiva
• agilityssä nähtiin poikkeuksellisen iloista tekemistä hoidon jälkeisellä viikolla

Sen verran tyytyväinen olen tuloksiin, että yritän saada Murulle lisää hoitoa kunhan Markus tulee taas Ouluun. 

Jouluntoivotus

Hippu on Narttu

Nyt loppui vauva-aika tässä perheessä. Hippu aloitti juoksun 20.11. aika tarkalleen kahdeksan kuukauden iässä. Muutokset ovat lähes huomaamattomia, toisin kuin Murulla. Hippu ei edelleenkään merkkaile ollenkaan, haistelee sentään lenkillä muiden jälkiä.

Muutenkin Hippu on oma itsensä, iloinen ja hellyydenkipeä. Vointi vaikuttaisi olevan pirteä. Yksi homonihirmu narttu eli Muru riittääkin ihan hyvin.

Lunta ja muuta kuulumista

Ensilumi tuli -ja suli. Ja sama uudelleen. Ja uudelleen. Tätä se elämä rannikolla on. Pimeys alkaa olla pahimmillaan. Maa on musta, pilvet painavat harmaana hartioita ja vettä sataa kaikissa olomuodoissaan. Ei ole minun vuodenaikani tämä.

Kelit eivät kuitenkaan kiusaa koiria. Niillä on ollut tavallista paremmat oltavat, kun minä olen opiskelija ja Petrikin menee töihin vasta kymmeneksi. Aamulenkkejä on huomattavasti mukavampi tehdä valoisassa, ja metsään ehtii normaalia useammin. Itsekin olen ollut pirteämpi kun opiskellessa voi rytmittää tekemisensä jaksamisen mukaan.

Koirat ovat päässeet harrastamaan. Muru käy tiistaisin tokossa ja torstaisin agilityssä Oulun Koirakerholla. Agilityssä eka kerta meni vähän ihmetellessä koirallakin, mutta nyt alkaa ääni (valitettavasti) ja asenne löytyä. Vauhti on kyllä kadonnut jonnekin, mutta toivotaan että sekin löytyy. Mielestäni tokoon on saatu nyt hiukan lisää virtaa, kun koiraa välillä nostatetaan kunnolla agihommissa.

Hippu pääsi kokeilemaan koiratanssin alkeita OKK:n järjestämällä kolmen kerran alkeiskurssilla. Homma nyt meni lähinnä pelottavaan kuplahalliin ja vieraisiin koiriin totutellessa, mutta se oli päämääräkin. Eilen sain jo pennun hiukan keskittymään minuun eikä vain ympäristön jännittäviin tapatumiin. Hippu on kyllä ahne ja vaikuttaa hoksaavan temppuja nopeasti, joten saattammepa vaikka kulkea sunnuntain tanssitreeneissä aina kun aikataulut suovat. Kiva kokeilla taas jotain uutta :) Paremmin tulee kotona treenattua asioita kun on päämäärä.

Tämännäköinen nuori ja kovin paljon rakkautta kaipaava neiti meillä asustaa:

Miten olen koskaan voinut ajatella että soopeli on ihan tylsä väri? Olen ihan hurahtanut tähän(kin) väriin!

Hammashuoltoa

Eläinlääkäri Anu huomautti jo keväällä raskausultran yhteydessä Murun takahampaissa olevan hammaskiveä. Enpä ole koiran hampaita pahemmin harjaillut. Tuhma minä! Ymmärrän kyllä että pitäisi. Sovimme että Muru käy hammaslääkärissä kunhan pentuhommat on hoidettu.

Pennut syyskuun alussa. Ikää noin puoli vuotta.

Nupulla (keskellä) on hauska tapa istua tosi pystyssä.

Kesäkin sitten vilahti enkä saanut varattua aikaa. Minua niin kovasti inhottaa ajatus koiran 'turhaan' nukuttamisesta, vaikka tiedän kokemuksesta, että koiran hampaat on oikeasti hoidettava. Edesmenneen Pikku-koiran hampaat menivät nimittäin iän myötä todella huonoon kuntoon, koska en ajoissa ymmärtänyt puhdistuttaa sen hampaita. Jostain syystä eläilääkärit eivät asiasta kummemmin huomauttaneet, enkä itse sitä tiennyt. Nyt tiedän paremmin.

Nuppu vaihtoi hampaita jo täyttä häkää, ja vieraillessamme Rovaniemellä elokuun lopussa (näyttelyreissulla) se oli vaihtanut jo kaikki hampaansa. Vain yksi etuhammas ei ollut vielä pudonnut, vaikka sen taakse oli kasvanut uusi hammas. Tässä vaiheessa Hipulle vasta juuri ja juuri puhkesi uudet kulmahampaat näkyviin. Koirat olivat viikon vanhempieni hoidossa minun puuhaillessani sienihommia Pohtimolammella, ja palatessani Hipunkin kulmahampaat olivat jo kovasti kasvaneet mutta kaikki neljä maitohammasta olivat vielä tiukasti kiinni. Eläinlääkärit olivat äidille sanoneet, ettei yksittäistä tuplaetuhammasta kannata alkaa poistamaan, koska se lähtee kyllä itsestään.

No ei lähtenyt, eikä lähtenyt raivokkaasta yrittämisestä huolimatta Hipultakaan yksikään kulmahammas, joten lopulta varasin koko koiraporukalle ajan Oulun Animagiin (ent. Akuutti), kun Nuppu oli vaihteeksi tulossa palveluskuntansa kanssa meille Liminkaan kyläilemään. Eläinlääkäriä odotellessa Hipun kulmahampaat kasvoivat hiuksianostattavaa vauhtia, ja alkoi jo hiukan hirvittää kuinka isoiksi ne ehtivät.

Koirat tietysti taas punnittiin asemalla ja Murulle oli tullut hiukan kesäkiloja, minkä kyllä tunsin itsekin kylkiluista (tarkemmin sanoen, kylkiluut eivät enää tunnu). Rouva painoi täydet 5 kiloa. Mielestäni ihanne olisi noin 4,7 kg joten laihdutettavaaa on, varsinkin kun aloitimme taas agilityn. Tanakka ja matala Hippu on porukan pienimmän näköinen, mutta painoi kuitenkin jo 3,8 kg. Nuppu on Muruakin hieman korkeampi, mutta siro ja kaitaluinen ja painoi muistaakseni 3,3 kg. Nuppu-neiti on jo Narttu, sen juoksut alkoivat tuossa syyskuun 17. päivän paikkeilla jos en aivan väärin muista. Eli Nuppu oli vain 6kk ja viikon ikäinen tuolloin!

Reissu meni mallikkaasti ja maksoi tietenkin hunajaa. Pentujen maitohampaissa oli niin roisit juuret, että leikkaaminen oli kyllä perusteltua. Eivät ne olisi ihan lähiaikoina lähteneet. Murun suusta löytyi poskihampaasta murtuma. Se näyttää kuulemma siltä ettei todennäköisesti vaivaa koiraa, mutta murtumakohtaan kertyy tietysti enemmän hammaskiveä. En ole huomannut mitään tapaturmaa missään vaiheessa, mutta jälkikäteen aloin miettiä liittyykö tämä siihen, ettei Muru enää oikein innostu vetoleikeistä? Tai ehkä se ei innostu muuten vaan, mutta on hyvä tietää että siellä suussa on hammas joka voi aiheuttaa ongelmia.

Rovaniemen ryhmänäyttely 31.8.2013

Muru on pitänyt näyttelyistä taukoa yli vuoden. Kahden sertin jälkeen ei ollut suurta intoa käydä näyttelyissä ennen kahden vuoden ikää, ja talvella Muru odottikin jo pentuja. Pentujen jälkeinen karvanlähtö estikin sitten kesänäyttelyissä käymisen ja heinäkussa Oulun KV:ssä olin pelkästään talkoilemassa. Rovaniemen ryhmikseen kuitenkin osallistuttiin, sillä minulla oli joka tapauksessa asiaa Rovaniemelle. Turkkikin oli jo hyvässä kasvussa ja arvelin pennuille olevan hyötyä turistikoirana olemisesta.

Tuomarina toimi kasvattajatuomari Kirsi Honkanen, joka on oikein miellyttävä tuomari. Olen näyttänyt Murua hänelle kerran ennenkin ja silloin tuli ERI ja SA. Tällä kertaa 'vain' ERI. Muru sijoittui kakkoseksi Anne Kailasuon ihanan Alman (Tempore Sister Act) jälkeen. Arvostelu kuului näin:

"Hyvä koko. Mittasuhteiltaan riittävän tiivis. Oikealinjainen pää. Riittävän tummat silmät, korvat saisivat kiinnittyä korkeammalle. Riittävä kaula, hyvä selkä. Oikein kiinnittynyt häntä. Hyvä rintakehä. Sopiva raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Liikkuu oikealla askelpituudella, kauttaaltaan hieman löysästi. Turkki saisi olla laadultaan karheampaa. Hyvä käytös. Hyvä väri."

Näin tällä kertaa, ja tuomari vielä erikseen mainitsi että turkkia tarvitaan lisää. Niinhän se on. Muru käyttäytyi kyllä todella hienosti, vaikka oli aloittanut juoksun juuri pari päivää aiemmin (eli muistaakseni 29.8.) ja jouduin siis käytännössä vetämään sen häkistä kehään ilman totuttelua. Vähän vaisu se tosin oli.

Hampaiden katsomista ei saattanut kestää seisaaltaan.

Pitkä askel, ainakin emännällä...

Alma pääsee ykköseksi.

Hippu 5kk

Meidän pikku pentu ei ole enää vauva, vaan leikki-ikäinen. Vauhti kasvaa päivä päivältä ja virtaa tuntuu riittävän. Pelkokautta tuntuu myös pukkaavan, tai ainakin kaikki jännittävä ilmoitetaan erittäin äänekkäästi koko maailmalle.

Onneksi monelle sieni- ja linturetkelle voi ottaa koirat mukaan väsymään. Eräältä Tauvon keikalta on tässä kuvasatoa.

Ihanat naiset rannalla.

Tällä kertaa Muru kävi isännän kanssa linturetkellä kun Hippu jäi minun kanssani sienestämään rantametsään. Kävimme toki lopuksi ihan rannalla, jotta Hippukin pääsi revittelemään biitsille (eka kertaa elämässään). Intoa riitti vielä sienestyksen päälle, mutta metsässä pentu lähinnä  seurailikin minun perässäni eikä juoksennellut yksinään. Sillä taisi olla vähän orpo olo ilman Murua.

Käytin jonain päivänä koirat erikseen lenkillä ja Hippua kyllä jännitti selvästi enemmän kun Muru ei ollut mukana. Täytyisi ottaa enemmänkin koiria ihan yksin mukaan, mutta usein laiskuus ja mukavuudenhalu ja joskus jopa oikea ajanpuute voittavat. Mutta kyllä Hipun on opittava toimimaan minun kanssani, eikä vain Murua seuraten.

Sosiaalistaminen ja maailmaan oppiminen ovat koko ajan käynnissä. Hippu on ollut kaksi kertaa mukana Murun tokoreissuilla. Se on joutunut opettelemaan kentän reunalla häkissä oloa. Ensimmäisellä kerralla kiljukaula pisteli välillä parastaan, mutta toisella viikolla Hippu oli jo paljon hiljaisempi. Sitä pelotti selvästi vähemmän ympärillä pyörivät ja haukkuvat vieraat koirat. Täytyy siis jaksaa kuljettaa pentua mukana, vaikka se onkin hankalaa. Toivottavasti syksyllä tai talvella pääsemme Hipun kanssa johonkin omaan treeniryhmään. Lisäksi kävimme eilen "suuressa maailmassa" ei Limingan K-kaupan parkkiksella viettämässä aikaa. Kannatti, sillä äänen määrä väheni huomattavasti kymmenennen pyöräilijän, mopon, rullalaudan jne ihmeellisen asian kohdalla. Lisää, lisää treeniä. No, vilinää on luvassa myös ensi lauantaina kun Muru lähtee eka kertaa vuoteen pyörähtämään näyttelyissä Rovaniemellä ja Hippu pääsee Nupun kanssa mukaan.

Kuvia on kahdesta eri kamerasta, siksi sävyt poikkeavat niin kovin toisistaan. Juokseva koira ei ilmeisesti koskaan voi olla älyllisen näköinen?

Ahterinäkymä.

Hei me lennetään...

Rannalla on tilaa temmeltää.

Yleistä hepulointia eri suuntiin.