ROP - Mäntyhavun Ella
VSP - Mäntyhavun Elmo
CACIB uros - Mäntyhavun Elmo
CACIB narttu - Mäntyhavun Ella
SERT uros - Mäntyhavun Elmo
SERT narttu - Mäntyhavun Ella
Sisarukset roppikehässä, mikäs sen hauskempaa!
Tuomarina oli Lokodi Csaba Zsolt, Romania. Aika reippaasti näytti ERIä ja SAta tulevan, mutta eipä mua haittaa. Serti-tili on nyt kuitenkin korkattu. Muru käyttäytyi tällä kertaa oikein nätisti, ehkäpä siksi kun itse osasin jo esittää sen keskittyneemmin. Tuiskulla oli vähän sähköjänispäivä, mikä saattoi antaa meille vähän tasoitusta. Kehässä oli 5 mustaa ja ruskeaa koiraa, joten tällä rodulla (ja värillä) on aika paljon helpompi hakea menestystä kuin esim shelteillä, arvaan....
Arvostelu kuului näin:
"Good energetic movement with excellent steps. Excellent haircondition, very nice eyes. Good muzzle. Excellent stop. Good parallel front. Good chest. Correct behind. Little bit invords frontfeet."Excellent stop? Täh? Viittaako tämä otsapenkereeseen vai seisoma-asentoon...
Tämä oli muuten ensimmäinen tuomari joka huomautti etujalkojen sisäkierrosta. Jännä sinänsä, kun mun mielestä ne ei oo mitenkään 'little bit' vaan näkyy kyllä selvästi. Mutta esitän kyllä Murun mielelläni aika reippaassa ravissa, ehkä liikkeet oikenevat siinä. Itsehän sitä ei silloin oikein näekään. Koiria näköjään esitetään kyllä aika eri tavalla, osa sipsuttaa aivan tavattoman hitaasti tiputipu-ravia. Ehkäpä kokeneemmat osaavat katsoa mikä on omalle koiralle passeli vauhti, mulla on ollut mottona vaan että ravin pitää olla energistä ja lennokasta kunnon pitkällä askeleella. Hevospuoleltako tämäkin asenne lie jäänyt (kuten sairaalloinen koiran liikkeiden kyttääminen muutenkin)? Eteenpäinpyrkimystä pitää olla, muuten ei tule mistään mitään!
Ainoa huono puoli hommassa oli, että oli pakko jäädä iltapäivän ryhmäkehään. Ei olis paljoo kiinnostanut, kun piti olla paikalla aamulla kahdeksalta ja ryhmäkehät alkoivat vasta klo 15. Varsinkin kun kleinilla pärjäämismahdollisuudet ovat käsittääkseni lähes olemattomat. No, pääsi yksi mitteli kuitenkin jatkoon asti vaikka ei sitten sijoittunutkaan. Meidät heitettiin pihalle ensimmäisessä aallossa. Sitten pääsikin kotiin!
Tuijalle kiitos valokuvaamisesta. Jäätiin kyllä aika nurkkaan piiloon, mutta tässä kuitenkin muistona menestyksestä. Murua ei enää seisominen huvittanut, taisi raukka olla jo aika poikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti