Tänään kävimme otattamassa koko rangan pituudelta röntgenkuvia. Muru on koko pienen elämänsä ajan mielestäni vähän pomputtanut oikeaa takajalkaansa. Koska haluaisin harrastaa agilityä, halusin kuvauttaa koko koiran. Polvethan on jo aiemmin tunnustelemalla nolliksi todettu.
Toivoin tietysti, ettei kuvissa näkyisi mitään, mutta valitettavasti intuitioni on näissä asioissa ollut erehtymätön. Joka kerta kun olen elukoista vikaa epäillyt, sitä on myös löydetty. Vaikka joskus minua on puolison ja jopa eläinlääkärien toimesta pidetty vähän vinksahtaneena vaatiessani tutkimuksia lähes huomaamattomien oireiden vuoksi... Mutta kyllä emäntä koiransa tuntee.
Ja niinhän siinä kävi, että lonkkamaljat ovat eläinlääkäri Anun mukaan matalahkot, oikea malja matalampi kuin vasen. Villi arvaus luokituksesta tässä vaiheessa oli C. Kyynärkuvissa laatu oli vähän huono, mutta on mahdollista, että nekin tuomitaan ykkösiksi (toivon hartaasti, että ei kuitenkaan vaan kyse olisi kuvan huonoudesta). Kennelliittohan kuvat sitten virallisesti tarkastaa ja sieltä saadaan sitten myöhemmin lopulliset tulokset. Selässä ei ollut pikaisella katsomisella huomautettavaa. Selkäkuvia ei alle 2-vuotiaalta saa virallisiksi, mutta ne menevät silti lausuttaviksi.
Tässä vaiheessa minua alkoi jo vähän pyörryttää, eikä kovin pitkällistä keskustelua tulevaisuudesta käyty. Saatan kuitenkin jossain vaiheessa kokeilla Rimadyl-kuuria nähdäkseni lakkaako takajalan pomputus kokonaan kuurin aikana. Juuri nyt sitä ei kannata tehdä, koska edessä on vielä parit näyttelyt.
Päällimmäisenä on tietysti huoli koiran tulevaisuudesta. Toisaalta näin pienillä löysät lonkat harvemmin vaivaavat ja muutenkin netissä oli kohtalaisen rohkaisevaa tietoa siitä, että vaikeakaan lonkkaniveldysplasia harvoin johtaa koiran lopetukseen, vaan on yleensä hoidettavissa. Ja täytyy tietysti muistaa etteivät kuvat välttämättä korreloi lonkkien toiminnallisuuden kanssa mitenkään, eikä tuloksella välttämättä ole mitään tekemistä oikean takasen satunnaisen hyppyytyksen kanssa.
Murun paino oli 4,8kg eli 100g oli tullut lisää. Agilitystä juteltiin sen verran, että toisaalta se voi olla hyväksikin koiran kuntoa ajatellen, mutta tietysti jos Muru treenien jälkeen nostelee takajalkaa enemmän, silloin laji ei ole kovin järkevä. Enemmän siihen vaikuttanee kyynärnivelten tulokset. Juuri nyt en osaa sanoa mitä itse tästä ajattelen, toisaalta se on kuitenkin tosi repivä ja vammaherkkä laji jossa Muru painaa ihan sata lasissa menemään. Odotellaan lausunnot.
Taas tuli maininta lunkista sydämestä. Se on vissiin tosi hidas, kun siitä aina sanotaan. Ei Muru-parka kyllä vieläkään tajunnut pelätä eläinlääkärissä, vaikka aina siellä on vähintäänkin pistetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti