maanantai 16. heinäkuuta 2012
Oulun KV 15.7.2012
Mahtaa Kaijaa hymyilyttää :)
Sisarukset roppikehässä, mikäs sen hauskempaa!
Tuomarina oli Lokodi Csaba Zsolt, Romania. Aika reippaasti näytti ERIä ja SAta tulevan, mutta eipä mua haittaa. Serti-tili on nyt kuitenkin korkattu. Muru käyttäytyi tällä kertaa oikein nätisti, ehkäpä siksi kun itse osasin jo esittää sen keskittyneemmin. Tuiskulla oli vähän sähköjänispäivä, mikä saattoi antaa meille vähän tasoitusta. Kehässä oli 5 mustaa ja ruskeaa koiraa, joten tällä rodulla (ja värillä) on aika paljon helpompi hakea menestystä kuin esim shelteillä, arvaan....
Arvostelu kuului näin:
Tämä oli muuten ensimmäinen tuomari joka huomautti etujalkojen sisäkierrosta. Jännä sinänsä, kun mun mielestä ne ei oo mitenkään 'little bit' vaan näkyy kyllä selvästi. Mutta esitän kyllä Murun mielelläni aika reippaassa ravissa, ehkä liikkeet oikenevat siinä. Itsehän sitä ei silloin oikein näekään. Koiria näköjään esitetään kyllä aika eri tavalla, osa sipsuttaa aivan tavattoman hitaasti tiputipu-ravia. Ehkäpä kokeneemmat osaavat katsoa mikä on omalle koiralle passeli vauhti, mulla on ollut mottona vaan että ravin pitää olla energistä ja lennokasta kunnon pitkällä askeleella. Hevospuoleltako tämäkin asenne lie jäänyt (kuten sairaalloinen koiran liikkeiden kyttääminen muutenkin)? Eteenpäinpyrkimystä pitää olla, muuten ei tule mistään mitään!
Ainoa huono puoli hommassa oli, että oli pakko jäädä iltapäivän ryhmäkehään. Ei olis paljoo kiinnostanut, kun piti olla paikalla aamulla kahdeksalta ja ryhmäkehät alkoivat vasta klo 15. Varsinkin kun kleinilla pärjäämismahdollisuudet ovat käsittääkseni lähes olemattomat. No, pääsi yksi mitteli kuitenkin jatkoon asti vaikka ei sitten sijoittunutkaan. Meidät heitettiin pihalle ensimmäisessä aallossa. Sitten pääsikin kotiin!
Tuijalle kiitos valokuvaamisesta. Jäätiin kyllä aika nurkkaan piiloon, mutta tässä kuitenkin muistona menestyksestä. Murua ei enää seisominen huvittanut, taisi raukka olla jo aika poikki.
ROP - Mäntyhavun Ella
VSP - Mäntyhavun Elmo
CACIB uros - Mäntyhavun Elmo
CACIB narttu - Mäntyhavun Ella
SERT uros - Mäntyhavun Elmo
SERT narttu - Mäntyhavun Ella
Sisarukset roppikehässä, mikäs sen hauskempaa!
Tuomarina oli Lokodi Csaba Zsolt, Romania. Aika reippaasti näytti ERIä ja SAta tulevan, mutta eipä mua haittaa. Serti-tili on nyt kuitenkin korkattu. Muru käyttäytyi tällä kertaa oikein nätisti, ehkäpä siksi kun itse osasin jo esittää sen keskittyneemmin. Tuiskulla oli vähän sähköjänispäivä, mikä saattoi antaa meille vähän tasoitusta. Kehässä oli 5 mustaa ja ruskeaa koiraa, joten tällä rodulla (ja värillä) on aika paljon helpompi hakea menestystä kuin esim shelteillä, arvaan....
Arvostelu kuului näin:
"Good energetic movement with excellent steps. Excellent haircondition, very nice eyes. Good muzzle. Excellent stop. Good parallel front. Good chest. Correct behind. Little bit invords frontfeet."Excellent stop? Täh? Viittaako tämä otsapenkereeseen vai seisoma-asentoon...
Tämä oli muuten ensimmäinen tuomari joka huomautti etujalkojen sisäkierrosta. Jännä sinänsä, kun mun mielestä ne ei oo mitenkään 'little bit' vaan näkyy kyllä selvästi. Mutta esitän kyllä Murun mielelläni aika reippaassa ravissa, ehkä liikkeet oikenevat siinä. Itsehän sitä ei silloin oikein näekään. Koiria näköjään esitetään kyllä aika eri tavalla, osa sipsuttaa aivan tavattoman hitaasti tiputipu-ravia. Ehkäpä kokeneemmat osaavat katsoa mikä on omalle koiralle passeli vauhti, mulla on ollut mottona vaan että ravin pitää olla energistä ja lennokasta kunnon pitkällä askeleella. Hevospuoleltako tämäkin asenne lie jäänyt (kuten sairaalloinen koiran liikkeiden kyttääminen muutenkin)? Eteenpäinpyrkimystä pitää olla, muuten ei tule mistään mitään!
Ainoa huono puoli hommassa oli, että oli pakko jäädä iltapäivän ryhmäkehään. Ei olis paljoo kiinnostanut, kun piti olla paikalla aamulla kahdeksalta ja ryhmäkehät alkoivat vasta klo 15. Varsinkin kun kleinilla pärjäämismahdollisuudet ovat käsittääkseni lähes olemattomat. No, pääsi yksi mitteli kuitenkin jatkoon asti vaikka ei sitten sijoittunutkaan. Meidät heitettiin pihalle ensimmäisessä aallossa. Sitten pääsikin kotiin!
Tuijalle kiitos valokuvaamisesta. Jäätiin kyllä aika nurkkaan piiloon, mutta tässä kuitenkin muistona menestyksestä. Murua ei enää seisominen huvittanut, taisi raukka olla jo aika poikki.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Sienikoiran kotitreeni 4
Olemme päässeet ilmaisun liittämisessä kahden purkin kanssa harjoitteluun. Muru ihan selvästi jo tietää kumpi purkki on se, josta palkkio tulee. Kyllä se oppii, vaikka emäntä välillä kämmäileekin. Ei se ole niin vaarallista sekään, jos välillä vähän menee pieleen :)
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat
Tänään kävimme otattamassa koko rangan pituudelta röntgenkuvia. Muru on koko pienen elämänsä ajan mielestäni vähän pomputtanut oikeaa takajalkaansa. Koska haluaisin harrastaa agilityä, halusin kuvauttaa koko koiran. Polvethan on jo aiemmin tunnustelemalla nolliksi todettu.
Toivoin tietysti, ettei kuvissa näkyisi mitään, mutta valitettavasti intuitioni on näissä asioissa ollut erehtymätön. Joka kerta kun olen elukoista vikaa epäillyt, sitä on myös löydetty. Vaikka joskus minua on puolison ja jopa eläinlääkärien toimesta pidetty vähän vinksahtaneena vaatiessani tutkimuksia lähes huomaamattomien oireiden vuoksi... Mutta kyllä emäntä koiransa tuntee.
Ja niinhän siinä kävi, että lonkkamaljat ovat eläinlääkäri Anun mukaan matalahkot, oikea malja matalampi kuin vasen. Villi arvaus luokituksesta tässä vaiheessa oli C. Kyynärkuvissa laatu oli vähän huono, mutta on mahdollista, että nekin tuomitaan ykkösiksi (toivon hartaasti, että ei kuitenkaan vaan kyse olisi kuvan huonoudesta). Kennelliittohan kuvat sitten virallisesti tarkastaa ja sieltä saadaan sitten myöhemmin lopulliset tulokset. Selässä ei ollut pikaisella katsomisella huomautettavaa. Selkäkuvia ei alle 2-vuotiaalta saa virallisiksi, mutta ne menevät silti lausuttaviksi.
Tässä vaiheessa minua alkoi jo vähän pyörryttää, eikä kovin pitkällistä keskustelua tulevaisuudesta käyty. Saatan kuitenkin jossain vaiheessa kokeilla Rimadyl-kuuria nähdäkseni lakkaako takajalan pomputus kokonaan kuurin aikana. Juuri nyt sitä ei kannata tehdä, koska edessä on vielä parit näyttelyt.
Päällimmäisenä on tietysti huoli koiran tulevaisuudesta. Toisaalta näin pienillä löysät lonkat harvemmin vaivaavat ja muutenkin netissä oli kohtalaisen rohkaisevaa tietoa siitä, että vaikeakaan lonkkaniveldysplasia harvoin johtaa koiran lopetukseen, vaan on yleensä hoidettavissa. Ja täytyy tietysti muistaa etteivät kuvat välttämättä korreloi lonkkien toiminnallisuuden kanssa mitenkään, eikä tuloksella välttämättä ole mitään tekemistä oikean takasen satunnaisen hyppyytyksen kanssa.
Murun paino oli 4,8kg eli 100g oli tullut lisää. Agilitystä juteltiin sen verran, että toisaalta se voi olla hyväksikin koiran kuntoa ajatellen, mutta tietysti jos Muru treenien jälkeen nostelee takajalkaa enemmän, silloin laji ei ole kovin järkevä. Enemmän siihen vaikuttanee kyynärnivelten tulokset. Juuri nyt en osaa sanoa mitä itse tästä ajattelen, toisaalta se on kuitenkin tosi repivä ja vammaherkkä laji jossa Muru painaa ihan sata lasissa menemään. Odotellaan lausunnot.
Taas tuli maininta lunkista sydämestä. Se on vissiin tosi hidas, kun siitä aina sanotaan. Ei Muru-parka kyllä vieläkään tajunnut pelätä eläinlääkärissä, vaikka aina siellä on vähintäänkin pistetty.
Toivoin tietysti, ettei kuvissa näkyisi mitään, mutta valitettavasti intuitioni on näissä asioissa ollut erehtymätön. Joka kerta kun olen elukoista vikaa epäillyt, sitä on myös löydetty. Vaikka joskus minua on puolison ja jopa eläinlääkärien toimesta pidetty vähän vinksahtaneena vaatiessani tutkimuksia lähes huomaamattomien oireiden vuoksi... Mutta kyllä emäntä koiransa tuntee.
Ja niinhän siinä kävi, että lonkkamaljat ovat eläinlääkäri Anun mukaan matalahkot, oikea malja matalampi kuin vasen. Villi arvaus luokituksesta tässä vaiheessa oli C. Kyynärkuvissa laatu oli vähän huono, mutta on mahdollista, että nekin tuomitaan ykkösiksi (toivon hartaasti, että ei kuitenkaan vaan kyse olisi kuvan huonoudesta). Kennelliittohan kuvat sitten virallisesti tarkastaa ja sieltä saadaan sitten myöhemmin lopulliset tulokset. Selässä ei ollut pikaisella katsomisella huomautettavaa. Selkäkuvia ei alle 2-vuotiaalta saa virallisiksi, mutta ne menevät silti lausuttaviksi.
Tässä vaiheessa minua alkoi jo vähän pyörryttää, eikä kovin pitkällistä keskustelua tulevaisuudesta käyty. Saatan kuitenkin jossain vaiheessa kokeilla Rimadyl-kuuria nähdäkseni lakkaako takajalan pomputus kokonaan kuurin aikana. Juuri nyt sitä ei kannata tehdä, koska edessä on vielä parit näyttelyt.
Päällimmäisenä on tietysti huoli koiran tulevaisuudesta. Toisaalta näin pienillä löysät lonkat harvemmin vaivaavat ja muutenkin netissä oli kohtalaisen rohkaisevaa tietoa siitä, että vaikeakaan lonkkaniveldysplasia harvoin johtaa koiran lopetukseen, vaan on yleensä hoidettavissa. Ja täytyy tietysti muistaa etteivät kuvat välttämättä korreloi lonkkien toiminnallisuuden kanssa mitenkään, eikä tuloksella välttämättä ole mitään tekemistä oikean takasen satunnaisen hyppyytyksen kanssa.
Murun paino oli 4,8kg eli 100g oli tullut lisää. Agilitystä juteltiin sen verran, että toisaalta se voi olla hyväksikin koiran kuntoa ajatellen, mutta tietysti jos Muru treenien jälkeen nostelee takajalkaa enemmän, silloin laji ei ole kovin järkevä. Enemmän siihen vaikuttanee kyynärnivelten tulokset. Juuri nyt en osaa sanoa mitä itse tästä ajattelen, toisaalta se on kuitenkin tosi repivä ja vammaherkkä laji jossa Muru painaa ihan sata lasissa menemään. Odotellaan lausunnot.
Taas tuli maininta lunkista sydämestä. Se on vissiin tosi hidas, kun siitä aina sanotaan. Ei Muru-parka kyllä vieläkään tajunnut pelätä eläinlääkärissä, vaikka aina siellä on vähintäänkin pistetty.
Rovaniemi KV 30.6.2012
Rovaniemellä ei sää juuri suosinut, mutta ehdimme kuitenkin pyörähtää kehässä ennen vesisateen alkua. Tuomarina oli Barak Yochai, Israel. Kotiin tuomisina oli ihan hyvää menestystä, mutta ei varsinaisia meriittejä: NUO1 ERI SA PN3 ja vara -CACIB.
Mustia ja ruskeita kleinejä oli yhteensä vain neljä joista kaikki narttuja. Olimme siis yksin luokassamme.
Tässä vielä arvostelu:
Mustia ja ruskeita kleinejä oli yhteensä vain neljä joista kaikki narttuja. Olimme siis yksin luokassamme.
Tässä vielä arvostelu:
"Feminine. Very good type. Good size and proportions. Excellent coat and colour. Correct movement. Needs to get more power. Could move better behind. Nice temperament."Kehässä Muru olisi kieltämättä saanut liikkua vähän paremmalla draivilla. Tuomari selitti, että takana on kyllä lihasta, mutta liike on hieman löysää, sitä tarkoittaa tuo kommentti avostelussa. Ensi kerralla täytyy saada koiraan lisää virettä ja keskittymistä :)
 |
| Tässä vaiheessa kädessä vain nauhat. Ruusukeposeeraus jäi tekemättä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)