Sienikoirakurssi I

Vietimme Murun kanssa torstain ja perjantain Kainuun ammattiopistolla sienikoirakurssin aloituspäivillä. Kurssin järjestää KantriKoulutus-hanke ja kouluttajana toimi Mervi Niemi Suomen Eläinkoulutuskeskuksesta.

Onneksi saimme matkaseuraa samalle kurssille lähtevästä kaverista lapinkoiransa Rohton kanssa joten kahden ja puolen tunnin ajomatka sujui leppoisasti. Rohto ja Muru ovatkin jo ennestään tuttuja joten tiesimme että koirat pärjäävät hyvin keskenään. Aamu aloitettiin esittelyillä ja teorialla. Koirien rotukirjoa edustivat siis kleinspitz, lapinkoira, kaksi lagottoa (ja yksi pikkuinen lagotonpentu), jackrusselinterrieri ja saksanpaimenkoira. Hyvin erilaisia koiria siis, mikä tekeekin tästä niin mielenkiintoista!

Häkissä odottavan koiran aika on pitkä.

Hajuerottelun koulutus aloitettiin yhdellä 'kuumalla' purkilla, siis purkilla joka sisältää ehdollistettavan hajun. Meille opetteluhajuksi valikoitui sitten kuivattu suppilovahvero. Hajupurkkien täytyisi olla mieluiten metallista tai lasista valmistettuja. Lasipurkeissa (esim pilttipurkit) on monesti se ongelma, että kannen muovitiivisteet imevät hajut itseensä eikä niitä saa enää puhtaaksi. Tosin kansi ei ole välttämätön mikäli koira ei yritä syödä sientä. Lisäksi koira saattaa oppia katsomaan onko purkissa tavaraa vai ei. Purkit täytyy pestä harjoittelukertojen välissä astianpesukoneessa, ja lisäksi ne olisi syytä silloin tällöin keittää (10 minuuttia).

Murun kanssa on harjoiteltu kosketuskepin käyttöä ja muutakin nenäkosketusta, joten alku oli helppo. Lattialle asetettiin kuuma purkki (vain yksi purkki!) ja palkittiin purkin koskettamisesta kuonolla. Mikäli koira ei tarjoa purkin kosketusta, voidaan sheippaaminen aloittaa purkkiin päin katsomisestakin. Käytännössä välittömästi Muru alkoi luotettavasti tarjota purkin kosketusta nenällä, joten mukaan otettiin toinenkin purkki. Toinen purkki on 'kylmä', eli tyhjä. Kun mukana on kaksi purkkia vahvistetaan vain kuuman purkin koskettamista tai haistelua. Aika pian yritetään päästä palkkaamaan nimenomaan haistamisesta, ettei koira ala tarjota pelkkää hätäistä tökkäisyä. Tämä näyttäisi tapahtuvan aika helposti... Toisaalta jos alkuvaiheessa palkkio viipyy liikaa, koira alkaa turhautuessaan helposti tarjota jotain ylimääräistä, esimerkiksi lagotot vaikuttivat olevan aika herkkiä käyttämään tassujaan. Ihmekö tuo, kun ovat alun perin tryffelikoiria. Muita ylimääräisiä toimintoja voivat olla esim.haukkuminen tai purkin nuoleminen. Murun kanssa edettiin siis kahteen purkkiin saakka, mutta mielestäni se ei vielä tajunnut että sen pitäisi haistella nimenomaan sienenhajuista purkkia, vaan se 'arpoi': jos ensimmäisestä purkista ei saanut palkkaa se siirtyi kokeilemaan seuraavaa.

Ensimmäiselle päivälle mahtui koirille vain yksi treenikerta. Yövyimme koulun asuntolassa ja heti asuntolan ovelta pääsi mukavalle iltalenkille metsään. Koirat olivat olleet koko päivän häkissä luokassa, joka oli varmaan aika väsyttävää, tilanne oli useimmille koirille ihan uusi.

Työt alkavat. Mervi toimi avustajana purkkien kanssa, jotta kouluttajaparka voisi keskittyä koiraan (kuva M. Niemelä).

Nenä purkkiin! (kuva M. Niemelä)

 

Perjantaiaamuna jatkettiin käytännön harjoituksia. Jatkoimme kahdella purkilla muuttaen asetelmaa sen verran, että nousin lattialta istumasta seisomaan. Valitsin Murulle ilmaisuksi istumisen, koska se on sillä jo aika hyvin hallussa oleva käytös. Mervi halusi nähdä miten hyvin Muru istuu ja sehän istui parin metrin päähän minusta (pelkällä suullisella käskyllä ellen tehnyt käsimerkkiä huomaamattani...) ja istua möllötti kiltisti 10 sekuntia paikallaan häiriöistä huolimatta. Ei kuulosta pitkältä ajalta, mutta... En itse odottanut ihan näin hyvää etäisyyttä ja kestoa, sillä niitä on treenattu lähinnä olohuoneessa. Olen kuulemma kovin vaatimaton, mutta koira tosiaan toimi odotuksia paremmin uudessa paikassa. Ajatuksena oli liittää ilmaisu mukaan, mutta Muru väsähti ennenkuin pääsimme sinne asti, enkä edelleenkään usko että se tajusi hajun päälle mitään :) Toki se siis haistaa sienen, mutta ei ole yhdistänyt nimenomaan hajua palkkioon. Iltapäivän treenikerralla Muru oli jo niin väsynyt ettei se alkanut minun kanssani juuri millekään. Se haistoi purkkia minun mielikseni pari kertaa, sitten tuhahti mielenosoituksellisesti ja lähti kävelemään. Koira ei jaksanut ja minkäs teet!

Koko porukka pääsi kahden purkin kanssa harjoitteluun saakka, ja osalla koirat tuntuivat jo tajuavan mistä on kysymys. Emme kuitenkaan saaneet lupaa omin päin liittää ilmaisua mukaan, vaan se tehdään sitten seuraavalla lähiopetuskerralla parin viikon päästä. Silloin meitä kouluttaa ammattiopiston oma kouluttaja Arto Petjala. Artolta saamme apua myös puhelimitse kesän aikana jos joudumme ongelmiin. Mervin tapaamme sitten kurssin lopuksi elokuussa. Kotiläksynä oli jatkaa harjoittelua kahden tai tarvittaessa kolmen purkin kanssa ja yleistää käytöstä eri ympäristöihin. Lisäksi ilmaisukäytöstä olisi hyvä vahvistaa erikseen. Treenipäiväkirjan pito kuuluu myös asiaan. Onkin korkea aika opetella se. Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli olla treenipäiväkirja, mutta melko ylimalkaista tämä kirjoittelu on ollut siltä osin.

Oli hienoa päästä näkemään erilaisten koirien ja kouluttajien toimintaa. Toisia katselemalla oppii paljon, sillä itse koulutustilanteessa pitää keskittyä niin ankarasti ettei omia virheitään tahdo huomata. Videointi tekisi terää :) Tavallisimpia virheitä ovat varmaan ajoituksen myöhästyminen (ehdollinen vahviste myöhässä), ehdollisen vahvisteen muuttuminen kesken kaiken (ongelma varsinkin sanallisissa kehuissa), tahattomat liikkeet: käden liikuttaminen ennen ehdollista vahvistetta tai liikahtaminen kun koira lähestyy oikeaa purkkia. Minua hiveli erityisesti Arton ihastuminen Murun hienoon käytökseen. Kieltämättä siitä sai olla ylpeä! Murulle meinasi tuottaa vaikeuksia olla hiljaa häkissä kun mut koirat työskentelivät, mutta muuten se toimi kuin unelma. Arto oli kuulemma aivan hullaantunut Muruun <3. Ja miehän olen kuin sulaa vahaa tällaisten lausuntojen jälkeen!