Sienikoiran kotitreeni 1

Sain eilen illalla hajuntunnistukseen sopivat metallipurkit postista ja pääsin vihdoin into piukeena treenaamaan Murun kanssa. Aloitin helpoimmasta: olimme olohuoneessa niin että istuin lattialla. Tästä asetelmasta olemme aloittaneet lähes kaikki treenit Murun kanssa joten se tietää heti mitä on luvassa.

Tein illan aikana yhteensä 8 sarjaa siten, että 4 sarjan jälkeen oli ihan kunnon pitempi tauko pihalla oleskelua. Joka sarjan välissä oli pieni tuumaustauko (otin purkit pois koiran ulottuvilta), jossa selvittelin oman pääni ja arvioin vieläkö Murua kiinnostaa työskennellä. Sarjassa oli 5-7 toistoa kussakin. Tavoitteena oli että Muru jaksaisi työskennellä loppuun saakka innokkaasti, eli nyt testaan mikä on sopiva toistojen määrä. Muistutin asian mieleen aloittamalla pelkällä kuumalla purkilla.
Palkkiona oli kypsennettyä broileria.

1. 1 purkki / 5 toistoa. Kriteeri: Purkin koskettaminen kuonolla tai haistaminen.
2. 2 purkkia / 5-7 toistoa. Kriteeri: Kuuman purkin koskettaminen ja mieluiten haistaminen. Palkinto kuuman purkin päältä. Lisäksi harhautusnamin heitto, jolla koira saadaan siirtymään kauemmaksi. Kylmän purkin haistamisesta ei seuraa mitään.
3. Kuten sarja 2.
4. Kuten sarja 2.

Pitkä tauko

1. Kuten sarja 2. 
2. Kuten sarja 2. 
3. Kuten sarja 2. 
4. Kuten sarja 2. 

Muru jaksoi työskennellä loppuun saakka, joskin parin viimeisen sarjan alkuun se näytti harkitsevan viitsiikö vaivautua, kun laitoin purkit lattialle. Se yritti myös pari kertaa päästä helpolla ja käydä hakemassa namit suoraan vierestäni lattialta, johon olin ottanut valmiiksi sarjaan tarvittavan määrän nameja. Näin minun ei tarvitse keskittyä laskemiseen sarjan aikana.

En usko että se vielä(kään?) huomasi että palkkio tulee nimenomaan hajullisesta purkista. Toisaalta positiivista on, että Muru selvästi ja kuuluvasti haisteli purkkeja. Pari kertaa se tarjosikin tassukosketusta ja purkin viereen maahanmenoa (väärälle purkille). Useimmiten Muru vaihtoi melko nopeasti seuraavaan purkkiin, jos ei saanut palkintoa ensimmäisestä purkista. Tein väärästä purkista luopumisen mahdollisimman helpoksi pitämällä purkit melko lähellä toisiaan. Toisaalta huomasin että jos ne ovat LIIAN lähekkäin en itse ehdi reagoida. Vaihtelin  purkkien paikkoja ja yritin olla tekemättä sitä kaavan mukaan. Helposti nimittäin lähdin noudattamaan kaavaa, jossa purkit vaihtavat paikkaa kahden kosketuksen jälkeen.

Tassun tarjoaminen johtui varmaan siitä, että olin harjoitellut edellisenä päivänä kosketuskeppiä. Jossain vaiheessa laitoin kosketuskohdan jalkani päälle muistamatta ollenkaan, että olin joskus opettanut Murulle tassukosketusta (raapimista) mun jalkaterään, joten sieltähän se jalka pari kertaa heilahti ja palkkasin vahingossa siitä... Purkin tassuttelu ei onneksi kuitenkaan parin kokeilun jälkeen lisääntynyt, joten en usko siitä tulevan suurta ongelmaa.

Juoksu

Ne kauan odotetut juoksut alkoivat vihdoin sunnuntaina 27.5. Edellisiin juoksuihin väliä tuli noin 7.5 kuukautta. Onneksi ehdimme käydä viime viikon sienikoirakurssit ja näyttelyn, mutta nyt jäävät sitten agility ja toko tauolle. Tai tokoahan emme ehtineet edes aloittaa, joten ei ehkä voi puhua tauosta. Harmittaa, kun niin kovasti halusin siihen ryhmään! Meillä on sienikoirakurssin seuraava lähipäivä kahden viikon päästä, joka tarkoittaa sitä ettemme varmaan voi matkustaa Kajaaniin Rohton kanssa samassa autossa. Olisi pojalle aika epäreilua...

Tässä lienee selitys Murun viime päivien flegmaattisuuteen. Toki sillä on ollut erittäin rankka viikko (keskiviikko riehumista Tytin kanssa, to-pe Kajaanissa sienikoirakurssilla ja vielä la näyttelyssä), mutta on se silti ollut minusta ihmeen veltto

Se vaan ihmetyttää kun luulin että turkki putoaa ennen juoksuja, mutta vielähän tuo on tallella.

Oulainen 26.5.2012

Olimme Murun kanssa sienikurssista ja matkustamisesta ihan poikki, mutta eipä auttanut muu kuin suunnata auton keula kohti Oulaisten ryhmänäyttelyä. Murulla on vielä turkki tallella, mutta koko ajan jännätään milloin se sen pudottaa ja ehtiikö se kasvaa takaisin Oulun KV-näyttelyyn mennessä.

Sää oli oikein mukava ja aurinkoinen. Ehkä jo koirien mielestä vähän kuuma, vaikka vilpoinen tuuli nosti paljaita ihmiskäsivarsia kananlihalle. Muru oli niin veltto että mietin jo onko siitä kehään lainkaan. Se vain halusi maata häkissä (jossa se oli juuri joutunut olemaan kaksi päivää putkeen!!). 

Kehässä Muru kieltämättä esiintyi vähän haluttomasti ja juoksuttaessa viisti nokka maassa. Samassa luokassa oli vain kaksi narttua ja terhakka näyttelytähteni odotti arvosteluvuoroaan makuulla... Kokeneemman näyttelykansan mielestä on varmaan järkyttävää, kun koira ei koko ajan pönötä asennossa, mutta minä ajattelin että tuomari arvostelee meidät sitten vuorollaan. Ja mukavasti arvostelikin. Tuomarina toimi itsekin kleineja kasvattava Kirsi Honkanen. Arvostelu kuului näin:

"Narttumaiset mittasuhteet omaava nuori neiti. Kaunis pää & ilme. Riittävän ylös kiinnittyneet korvat. Aavistuksen lyhyt kaula. Hyvä selkä. Kaunis häntä. Kokoon sopiva raajaluuston vahvuus. Kauttaaltaan riittävästi kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hyvin hoidettu kirkkaan musta karvapeite. Rauhallinen miellyttävä käytös."

Tuloksena oli ERI SA JUK1 ja PN2 (Sijoittui siis toiseksi kahden nartun kehässä...). Hieman jäi mietityttämään kun tuomari sanoi antavansa sertin tänään eloisammin esiintyneelle nartulle, että jos Muru olisi ollut virkumpi olisikohan saatu serti? No eipä se mitään, varaserti saatiin kumminkin mukaan. Emäntä on enemmän kuin tyytyväinen pikkuiseensa. Murun velipoika sai jo toisen sertinsä toisessa näyttelyssään, mutta tällä kertaa ei päässyt ihan rotunsa parhaaksi vaan oli VSP. Tuisku on siis melkoinen komistus :)

Vähän huvittaa tuo "Hyvin hoidettu karvapeite". Joo, onhan se saanut paljon turvehoitoja :D En ehtinyt edes pestä koiraa, vähän näyttelypäivän aamuna harjasin. Näköjään vähempikin riittää. Niin, ja ei se karva kyllä ihan kirkkaan mustakaan ole, mutta ehkä se otetaan huomioon että vaihtumaton turkki on väkisinkin haalistunut.

Sienikoirakurssi I

Vietimme Murun kanssa torstain ja perjantain Kainuun ammattiopistolla sienikoirakurssin aloituspäivillä. Kurssin järjestää KantriKoulutus-hanke ja kouluttajana toimi Mervi Niemi Suomen Eläinkoulutuskeskuksesta.

Onneksi saimme matkaseuraa samalle kurssille lähtevästä kaverista lapinkoiransa Rohton kanssa joten kahden ja puolen tunnin ajomatka sujui leppoisasti. Rohto ja Muru ovatkin jo ennestään tuttuja joten tiesimme että koirat pärjäävät hyvin keskenään. Aamu aloitettiin esittelyillä ja teorialla. Koirien rotukirjoa edustivat siis kleinspitz, lapinkoira, kaksi lagottoa (ja yksi pikkuinen lagotonpentu), jackrusselinterrieri ja saksanpaimenkoira. Hyvin erilaisia koiria siis, mikä tekeekin tästä niin mielenkiintoista!

Häkissä odottavan koiran aika on pitkä.

Hajuerottelun koulutus aloitettiin yhdellä 'kuumalla' purkilla, siis purkilla joka sisältää ehdollistettavan hajun. Meille opetteluhajuksi valikoitui sitten kuivattu suppilovahvero. Hajupurkkien täytyisi olla mieluiten metallista tai lasista valmistettuja. Lasipurkeissa (esim pilttipurkit) on monesti se ongelma, että kannen muovitiivisteet imevät hajut itseensä eikä niitä saa enää puhtaaksi. Tosin kansi ei ole välttämätön mikäli koira ei yritä syödä sientä. Lisäksi koira saattaa oppia katsomaan onko purkissa tavaraa vai ei. Purkit täytyy pestä harjoittelukertojen välissä astianpesukoneessa, ja lisäksi ne olisi syytä silloin tällöin keittää (10 minuuttia).

Murun kanssa on harjoiteltu kosketuskepin käyttöä ja muutakin nenäkosketusta, joten alku oli helppo. Lattialle asetettiin kuuma purkki (vain yksi purkki!) ja palkittiin purkin koskettamisesta kuonolla. Mikäli koira ei tarjoa purkin kosketusta, voidaan sheippaaminen aloittaa purkkiin päin katsomisestakin. Käytännössä välittömästi Muru alkoi luotettavasti tarjota purkin kosketusta nenällä, joten mukaan otettiin toinenkin purkki. Toinen purkki on 'kylmä', eli tyhjä. Kun mukana on kaksi purkkia vahvistetaan vain kuuman purkin koskettamista tai haistelua. Aika pian yritetään päästä palkkaamaan nimenomaan haistamisesta, ettei koira ala tarjota pelkkää hätäistä tökkäisyä. Tämä näyttäisi tapahtuvan aika helposti... Toisaalta jos alkuvaiheessa palkkio viipyy liikaa, koira alkaa turhautuessaan helposti tarjota jotain ylimääräistä, esimerkiksi lagotot vaikuttivat olevan aika herkkiä käyttämään tassujaan. Ihmekö tuo, kun ovat alun perin tryffelikoiria. Muita ylimääräisiä toimintoja voivat olla esim.haukkuminen tai purkin nuoleminen. Murun kanssa edettiin siis kahteen purkkiin saakka, mutta mielestäni se ei vielä tajunnut että sen pitäisi haistella nimenomaan sienenhajuista purkkia, vaan se 'arpoi': jos ensimmäisestä purkista ei saanut palkkaa se siirtyi kokeilemaan seuraavaa.

Ensimmäiselle päivälle mahtui koirille vain yksi treenikerta. Yövyimme koulun asuntolassa ja heti asuntolan ovelta pääsi mukavalle iltalenkille metsään. Koirat olivat olleet koko päivän häkissä luokassa, joka oli varmaan aika väsyttävää, tilanne oli useimmille koirille ihan uusi.

Työt alkavat. Mervi toimi avustajana purkkien kanssa, jotta kouluttajaparka voisi keskittyä koiraan (kuva M. Niemelä).

Nenä purkkiin! (kuva M. Niemelä)

 

Perjantaiaamuna jatkettiin käytännön harjoituksia. Jatkoimme kahdella purkilla muuttaen asetelmaa sen verran, että nousin lattialta istumasta seisomaan. Valitsin Murulle ilmaisuksi istumisen, koska se on sillä jo aika hyvin hallussa oleva käytös. Mervi halusi nähdä miten hyvin Muru istuu ja sehän istui parin metrin päähän minusta (pelkällä suullisella käskyllä ellen tehnyt käsimerkkiä huomaamattani...) ja istua möllötti kiltisti 10 sekuntia paikallaan häiriöistä huolimatta. Ei kuulosta pitkältä ajalta, mutta... En itse odottanut ihan näin hyvää etäisyyttä ja kestoa, sillä niitä on treenattu lähinnä olohuoneessa. Olen kuulemma kovin vaatimaton, mutta koira tosiaan toimi odotuksia paremmin uudessa paikassa. Ajatuksena oli liittää ilmaisu mukaan, mutta Muru väsähti ennenkuin pääsimme sinne asti, enkä edelleenkään usko että se tajusi hajun päälle mitään :) Toki se siis haistaa sienen, mutta ei ole yhdistänyt nimenomaan hajua palkkioon. Iltapäivän treenikerralla Muru oli jo niin väsynyt ettei se alkanut minun kanssani juuri millekään. Se haistoi purkkia minun mielikseni pari kertaa, sitten tuhahti mielenosoituksellisesti ja lähti kävelemään. Koira ei jaksanut ja minkäs teet!

Koko porukka pääsi kahden purkin kanssa harjoitteluun saakka, ja osalla koirat tuntuivat jo tajuavan mistä on kysymys. Emme kuitenkaan saaneet lupaa omin päin liittää ilmaisua mukaan, vaan se tehdään sitten seuraavalla lähiopetuskerralla parin viikon päästä. Silloin meitä kouluttaa ammattiopiston oma kouluttaja Arto Petjala. Artolta saamme apua myös puhelimitse kesän aikana jos joudumme ongelmiin. Mervin tapaamme sitten kurssin lopuksi elokuussa. Kotiläksynä oli jatkaa harjoittelua kahden tai tarvittaessa kolmen purkin kanssa ja yleistää käytöstä eri ympäristöihin. Lisäksi ilmaisukäytöstä olisi hyvä vahvistaa erikseen. Treenipäiväkirjan pito kuuluu myös asiaan. Onkin korkea aika opetella se. Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli olla treenipäiväkirja, mutta melko ylimalkaista tämä kirjoittelu on ollut siltä osin.

Oli hienoa päästä näkemään erilaisten koirien ja kouluttajien toimintaa. Toisia katselemalla oppii paljon, sillä itse koulutustilanteessa pitää keskittyä niin ankarasti ettei omia virheitään tahdo huomata. Videointi tekisi terää :) Tavallisimpia virheitä ovat varmaan ajoituksen myöhästyminen (ehdollinen vahviste myöhässä), ehdollisen vahvisteen muuttuminen kesken kaiken (ongelma varsinkin sanallisissa kehuissa), tahattomat liikkeet: käden liikuttaminen ennen ehdollista vahvistetta tai liikahtaminen kun koira lähestyy oikeaa purkkia. Minua hiveli erityisesti Arton ihastuminen Murun hienoon käytökseen. Kieltämättä siitä sai olla ylpeä! Murulle meinasi tuottaa vaikeuksia olla hiljaa häkissä kun mut koirat työskentelivät, mutta muuten se toimi kuin unelma. Arto oli kuulemma aivan hullaantunut Muruun <3. Ja miehän olen kuin sulaa vahaa tällaisten lausuntojen jälkeen!

Paluu arkeen

No niin, kelit oli Sisiliassa kohdillaan ja loma tuli tosiaankin tarpeeseen. Muru sai kolmisen viikkoa huomio- ja rapsutuspalvelua vanhempieni luona. Alunperin Murun oli tarkoitus mennä tutustumaan syntymäkotiinsa, mutta pari viikkoa ennen matkaa jouduimme hankkimaan nenäpunkkeihin lääkityksen, eikä ollut järkevää ottaa sitä riskiä että punkki tarttuisi kasvattajan muihin koiriin. Varsinkaan, kun siellä on parikin narttua kantavana. Murusta on tulossa näinä päivinä täti, kuinka jännää!

Agilitykausi alkoi taas, ja loma oli tehnyt siinä mielessä tehtävänsä että Muru oli unohtanut hallilla olevan jotain kamalaa. Keinun rämähdystä se aluksi säikähti kun joku muu koira meni keinulle ja me olimme selin. Sitten se muisti että tuttu juttuhan tuo on, eikä itse pelännyt suorittaa keinua ollenkaan. Pussi päästiin tekemään ihan oikeasti avustamatta, hyvä! Riehumisongelmat ovat ehkä palanneet, mutta mieluummin yritän hallita ylivireää koiraa kuin houkutella paskajäykkänä väistelevää reppanaa. Aina ei kiinnostus olisi riittänyt ihan koko radan suorittamiseen, mutta onneksi olin tajunnut ottaa mukaan kaikkein maagisimman aseeni: vinkuvan pallon. Sen avulla sain Murun pysymään mukana radan loppuun saakka, joskin välillä meinasi sitten mennä kuppi nurin innosta...

OKKn kesätokokausi on alkanut meidän lomaillessamme. Huomenna ei ole reenejä, kun on helluntai, ja seura järjestää kisat. Päätin olla ahkera ja ilmoittauduin puoleksi päivää talkoilemaan kisoihin. Tapaanpahan seuran aktiiveja ja näen mistä on kysymys tokokokeessa. Jonkin mielenhäiriön vuoksi ilmoittauduin talkoilemaan myös sunnuntain ryhmänäyttelyyn iltapäiväksi... No, kertyyhän siitä sitten suorituspisteitä joiden avulla pääsee ehkä talvella treeniryhmiin.

Meillä jää harmittavasti ensi viikonkin tokoreenit väliin, sillä PÄÄSIMME SIENIKOIRAKURSSILLE Kajaaniin! Kurssi alkaa ensi viikolla to-pe teoriaopetuksella ja hajuerotteluharjoitusten aloittamisella. Pikkasen oon täpinöissäni tästä :) Kurssilla opettaa Mervi Niemi. Raporttia ja oppimipäiväkirjaa seuraa varmasti, mutta pikkaisen piti googletella jo etukäteen vastaavia. Tässä on Easy-koiran kurssitarina ja täältä löytyy pdf hajuerottelusta.

Ai niin, juoksuista ei edelleenkään merkkiäkään...