Muru (Mäntyhavun Ella) on 14.2.2011 syntynyt musta kleinspitz tyttö.
Hippu (Mäntyhavun Kerttuli) syntyi 18.3.2013. Hippu on väriltään soopeli.
Mukana menossa on aina välillä Nuppu (Mäntyhavun Justiina), joka on Murun tytär ja asuu Rovaniemellä.
Kaikki kolme tulevat Mäntyhavun kennelistä ja ovat sijoituksessa.

torstai 23. helmikuuta 2012

Ongelma ja sen ratkaisu

Kirjoittelin aiemmin agilityongelmistamme. Muru koki kiinniottamisen tehtävän jälkeen ikäväksi syystä tai toisesta, joten se ei sitten halunnut enää antaa kiinni ollenkaan. Siis agilitykentällä, muualla kyllä luoksetulo toimii (okei, ei ehkä häiriössä mutta liian vaikeat tilanteet pyrin ennakoimaan). Edellisviikon fiaskon ja koiran höykyyttämisen jälkeen märehdin koko viikon ratkaisua tähän ongelmaan. Siinä miettiessämme työstimme vähän paria temppua, mutta syliinhyppäämisen opettaminen ei alkanut luonnistaa ja jätin sen hautumaan omaan mieleeni. Ajattelin että pyydän esteen jälkeen Murulta jotain temppua tai seuraamista, tai jotain muuta kuin sitä, että nappaan sen syliin.

Sitten viimein ajomatkalla seuraaviin treeneihin ratkaisu pamahti päähäni. Nyt se tuntuu käsittämättömän simppeliltä ja loogiselta. Päätin yksinkertaisesti opettaa Murun juoksemaan itse häkkiin radan jälkeen. Mikä olisikaan kätevämpää kuin häkkiin menosta palkkautuva koira? Ta-daa!

Opettaminenhan oli helppoa kuin heinänteko: olin varanut mukaan nakkeja ja broileria, jotta palkinto olisi varmasti kohdallaan. Namialustaa on käytetty koko ajan esteiden opettelussa etupalkkana ja Muru suhtautuu namikupin esittelyyn tietyllä hmm kiihkeydellä... No ei muuta kuin namit alustalle, alusta häkkiin ja koira juoksemaan häkkiin kauempaa ja kauempaa, myös niin että ensin este ja sitten häkkiin. Tein tätä ihan omikseni sillä aikaa kun Minna kävi läpi osallistujia ja sen sellaista, koska meillä alkoi uusi kurssi jossa mukana oli uudet koirat. Menestys oli suunnaton! Ihan alussa teimme lämmittelyksi vain yksittäisiä esteitä ja silloin pidin koiran hihnassa varmuuden vuoksi (kentällä oli siis töissä useampi koira yhtä aikaa). Mutta heti kun alettiin tehdä useamman esteen sarjoja käytin häkkiä viimeisenä esteenä ja sinnehän neiti ampui häntä suorana. Kurssikaveri varmisti häkin ovella ettei Muru syöksy sinne naminhimoissaan ennen aikojaan.

Tarjosin viihdykettä kansalle tuulettelemalla estottomasti näiden onnistumisten päälle. Olin niin kovin ylpeä hienosti toimineesta koirasta ja itsestäni, kun osasin ratkaista ongelman ihan omin avuin. Seuraavalla kerralla sitten uudet ongelmat, mutta nautin nyt tästä hävyttömästi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti