Jahas, viikko sitten agilityssä Muru sitten heittäytyi lopullisesti kiinniantamattomaksi. Oli kurssin viimeinen kerta ja tarkoitus oli että olisimme ehtineet lopuksi tehdä ihan 18 esteen radan. No ei ehditty, koska kulutimme aikaa mun koiran kouluttamiseen. Kuinka noloa. Mutta minkäs teet!
Muru siis ei yhtäkkiä enää antanutkaan kiinni, vaan väistöi vaan kättä. Tätä ennen oltiin tehty pari harjoitusta joista nappasin sen suoraan syliin ja häkkiin. Tätä ei selvästi kestäisi tehdä, mutta en tiedä mikä olisi parempi ratkaisu kun seuraavan koirakon on kuitenkin päästävä radalle? No, Minna totesi että nyt häädetään laumasta. Ensin sekä minä että Minna olimme pahoja poliiseja ja hätistelimme tylysti koiraa kauemmas. Sitten Minna pelotteli Murua jo aika huolella ja minä vain odotin että se toteaa parhaimmaksi tulla mamin helmoihin. No, saatiin me Muru ehkä 10 minuutin kuluttua kiinni (ja silloinkin vähän nappaamalla)...
Kun lähdettiin tekemään seuraavaa harjoitusta Muru tulikin sitten aivan surkeana ja epävarmana perässä, enkä oikein tiedä mihin se sen höykytyksen yhdisti. Nyt se kyllä haki minusta turvaa kun Minna lähestyi joten siinä mielessä tapahtui edistystä. Viimeisillä esteillä Muru vähän rentoutui ja teki jo suht iloisesti. Itselle jäi kyllä reissusta aika huono mieli.
Olin niin toivonut että kukkahattutätinä olisin saanut koiran koulutettua pelkästään positiivisin vahvistein, ja niihin ei kuulu pelottelu mitenkään. Mutta tilanteessa minulla ei ollut enää keinoja saada Murua tottelemaan ja oli ikäänkuin pakko toimia ohjeen mukaan. Ja tiedän toki että tuo häätäminen on paljon käytetty ja toimivaksi koettu metodi. Tilanne on sikäli hankala että tuollaista kiinniotto-ongelmaa meillä ei ole oikeastaan muualla. Pihalta Muru tulee 99% eka käskyllä ja metsässäkin samalla varmuudella luokse. Joskus metsässä kun se käy aluksi oikein kierroksilla se on väistänyt kättä, mutta olen määrätietoisesti palkinnut siitä että saan koskettaa koiraa (eli nakkia ei saa niin että vain nappaa sen kädestä ja väistää samalla etten ota kiinni).
Toivottavasti huomenna kaikki menee hyvin... onneksi seuraavana iltana fiksu koira-tunnilla Muru oli ihan iloinen itsensä joten ainakaan paikkaa kohtaan ei tuntunut jääneen traumoja.
On mahdollista että tuota häätämistä joudutaan tekemään uudestaankin, mutta samaan aikaan yritän keksiä jonkin tempun josta tulisi koiralle mukava tapa tulla otetuksi kiinni. Ajattelin ensin syliinhyppyä, mutta en ole vielä keksinyt miten saisin Murun uskaltamaan hyppäämään mun rintaa vasten. Mut katsotaan mitä saan kehitettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti