Raskausvaivoja

Pikkurouvalle tuli pissivaivaa. Sunnuntaina huomasin että Murun merkkailupissat lenkin loppupuolella olivat punaisia. Siis apua, verta pissassa! Pääsimme eläinlääkäriin tiistai-iltana ja samalla katsottiin ultralla pentusten tilanne.

Pissanäytteessä oli kiteitä ja niinpä vaan rakossakin näkyi pieniä kiviä. Näitä virtsakiviä ei näkynyt vielä tiineysultrassa 11 päivää aiemmin. Lisäksi bakteeriviljelyssä näkyi kasvua, joten Muru on laitettava antibioottikuurille. Kiville ei voi tässä vaiheessa mitään. Murun ruoka vaihtui heti astutuksen jälkeen, joten on mahdollista että uusi ruoka ei sovi, tai sitten tiineyden aiheuttamat aineenvaihdunnan muutokset aiheuttavat kiteytymistä. Saattaa käydä niin ikävästi että pentuhommien jälkeen Muru joudutaan leikkaamaan. Virtsakiviä estävää ruokaakaan ei nyt pysty raskauden vuoksi syöttämään... Oikeastaan muuta ei ole nyt antibioottien lisäksi tehtävissä kuin yrittää pitää huoli että koira juo riittävästi, ettei pissan vähyys pääse lisäämään kiteytymistä. Eläinlääkäri yritti lohduttaa, että kivet ovat hyvin pieniä ja voivat poistua itsestäänkin, mutta luulen, että kyse oli lähinnä minun lohduttamisestani etten friikkaa ihan kokonaan ennen synnytystä (näytin varmaan vähän huonolta siinä vaiheessa kun leikkauksesta puhuttiin). Huolettaa tarpeeksi ilman ylimääräisiä ongelmiakin!

Onneksi Muru ei kuitenkaan vaikuta kovin vaivaiselta ja kipeältä. Mitä nyt yöpissalla joudutaan käymään harva se yö, mutta ihmekö tuo, kun eläinlääkäriaseman vaakan mukaan painoa on tullut 11 päivässä 600g (en kyllä ihan usko sitä...) ja tiineysultrassa näkyneet pikkiriikkiset kuplat olivat muuttuneet isoiksi potkiviksi ja kiemurteleviksi alieneiksi. Pentujen kehitys siis ainakin on sujunut hyvin. Synnytykseen on nyt pari-kolme viikkoa.

Pentuja odotellaan :)

Kävimme Murusen kanssa tiineysultrassa perjantaina 8.2., jolloin ensimmäisestä astutuksesta tuli täyteen 31 vuorokautta. Ultrassa saatiin näkyviin kaksi pikku sikiötä, joilla molemmilla oli reippaasti pompotteleva pieni sydän. Poikaset ovat samankokoisia. On mahdollista että pentuja on useampikin, mutta kahta enempää ei saatu näkyviin.

Samalla reissulla toimittiin tieteen hyväksi ja annettiin verinäyte Hannes Lohen tutkimusryhmälle sekä Genescoperin koirien DNAn kartoitukseen.

Muru ei ole antanut mitään selviä merkkejä tiineydestään ainakaan tällaiseen asiantuntemattomaan silmään. Vyötäröinjaa on tuommoiselta paksunmalliselta ja karvaiselta koiralta muutenkin vaikea arvioida. Ruoka tosin on maistunut poikkeuksellisen hyvin, aamupahoinvoinnista ei ole ollut tietoakaan. Rouva haluaisi syödä kolmen edestä! Muuten olotila on ollut päällepäin samanlainen kuin juoksun jälkeen muutenkin, väsynyt ja ujo. Lenkkeily sentään maistuu, mutta muuten puuhastelu ei innosta.

Nyt palveluskunta pitää sitten rouvasta hyvää huolta ja jatkamme odottelua. Muru meneekin jo parin viikon päästä Kaijalle, jotta ehtii taas kotiutua mukavasti synnyin- ja synnytyspaikkaansa. Harmi vain, etten pääse seuraamaan tiineyttä ihan loppuun saakka, mutta parempi koiran on matkustaa ennen ihan viimeisiä päiviä ja Muru on synnyttäessään Kaijan luona takuulla paremmassa turvassa kuin minun kokemattomissa käsissäni. Jännittää aika paljon! 60 vuorokautta tulee täyteen 10.3.

Vielä Muru jaksaa nauttia lumipyörinnästä.