Loppukesän kuulumisia

Onpa aikaa vierähtänyt kesäkiireissä. Olen ollut tiiviisti töissä, mutta kyllä Murunkin kanssa on kaikkea ehditty puuhata.

Kävimme Kemissä näyttelyssä 21.7., josta tuomisina oli EH. Tuomarina oli Markku Mähönen. Arvostelu kuului näin:

Aavistuksen pitkänomainen, hyvän vahvuinen voimakas pää, hyvä kaula ja runko, mutta eturinta saisi olla voimakkaampi. Keskivahvat kulmaukset, aavistuksen alas kiinnittynyt häntä. Liikkuu hyvällä askeleella. Hyvä laatuinen, mutta hieman makaava karvapeite. Erittäin miellyttävä käytös ja väritys.

Kesän, ja varmaan tämän vuoden, viimeinen näyttely oli Pyhäjoen Yppärissä 25.8. Tuomarina oli Jari Fors. Tällä kertaa onnisti paremmin, tuomisina kotiin SERTI ja sijoituksena PN2. Paras narttu-kehän voitti ihana veteraani Kuurakuonon Ace of Hearts (Una). Oli kyllä niin ihana koira ettei häviö harmittanut yhtään!

Arvostelussa sanottiin seuraavaa:

Oikeat nartun mittasuhteet. Kaunis pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Selässä pieni painuma, muuten hyvä runko ja raajat. Hyvä häntä. Turkki ei aivan parhaimmillaan. Kevyt liike. Luonne oikea.

Muru on pudottanut alusvillaa pitkin kesää, ja varsinkin selästä se alkaa olla aika vähissä, tämä näkyy jo Kemin arvostelussa. Kunnollista karvanlähtöä ei silti ole vieläkään tullut. Nyt voidaan keskittyä muihin kuin näyttelyasioihin ensi vuoden puolelle asti, sillä kolmatta sertiä ei kannata metsästää ennen Murun 2-v synttäreitä, eikä tässä lähellä ole loppuvuonna näyttelyitä edes hupimielessä käytäväksi. Tauon jälkeen reissut varmaan taas maistuvat emännälle paremmin, joskin nytkin Pyhäjoella oli oikein mukavaa kun kehän laidalla alkaa olla jo tuttuja jotka vielä onneksi neuvovat tällaista toopea aloittelijaa. Onneksi koira on niin hyvä, että se pärjää minun tökeröstä esittämisestäni huolimatta ;-)

Sienikoirakurssi päättyi myös viikko sitten. Kävimme Kajaanissa vielä intensiivisen kaksipäiväisen opiskelemassa. Kaikki koirat olivat edistyneet valtavasti, ja kanttarellille opetetut kainuulaiset etsivät jo tuoreita sieniä maastosta (eivät vielä kasvupaikallaan, vaan ihmisen piilottamia). Muru ja Rohto joutuvat vielä tyytymään kuivattuun suppilovahveroon, mutta sitäkin saataneen (ainakin torilta) ihan pian. Muru osaa jo etsiä teesiivilään piilotettua kuivattua suppista metsämaastossa, mutta etsintään lähettämistä ja kestoa etsimiseen pitää vielä harjoitella. Käytös on siis kuitenkin kutakuinkin valmis, vain lisää toistoja tarvitaan. Minulla on sienikoira! Rohto onkin aivan pro, sillä etsimisen se osasi jo ennestään.

Olen todella tyytyväinen kurssiin. Opettajat Arto ja Mervi ovat tosi ammattilaisia ja heiltä sai arvokkaita vinkkejä jatkoon. Arto oli kuulemma vielä muistanut ihastella Murua selkäni takana, ja suositellut ehdottomasti pentujen teettämistä :) Nyt minulla on siis ongelmakoirakouluttajan lausunto että koirani on riittävän hyväluonteinen jalostukseen <3. Ei muuta kuin sulhasia katselemaan...

Möllitoko jatkuu edelleen, joskin sienikurssin ja emännän migreenien takia tuli taas pari harmittavaa poissaoloa. Agility päästiin taas aloittamaan Minnan koirakoulussa. Uskallan toivoa että seuraavat juoksut tulisivat vasta vuodenvaihteen jälkeen, joten syksy ehdittäisiin harrastaa täysipainoisesti. Sitten on jo periaatteessa mahdollista että Muru jääkin mammalomalle, mutta se taas riippuu kasvattajankin suunitelmista ja kiireistä astutetaanko seuraavaan vai vasta sitä seuraavaan juoksuun.