Nyt on menossa koiran ja emännän yhteistyössä hankala vaihe. Murua tuntuu kentällä kiinnostavan kaikki muu paitsi mun kanssa touhuaminen. Toiset koirat ja maan haistelu ovat jopa hauskempia kuin agility-esteet! En tiedä onko kyseessä joku kehitysvaihe (murrosikä?) vai tuloaan tekevät juoksut (ei kai sentään, edelliset oli lokakuussa) vai olenko vain tehnyt jotain komeasti päin mäntyä (tämähän se aina se todennäköisin vaihtoehto on).
Murun kanssa on kyllä puuhailtu kovastikin. Samaa hommaa ei kuitenkaan ole hinkattu montaa kertaa viikossa, vaan olemme treenanneet niin agilityä, arkitottelevaisuutta kuin näyttelykäyttäytymistäkin. Ulkolenkeillä kaikki sujuu ihan hyvin niinkuin ennenkin. Luoksetulo toimii 100% ainakin jos ei mitään häiriötä ole liian lähellä. Vastaantulevien koirien ja ihmisten moikkaaminen on kylläkin vielä liian suuri houkutus mikäli ne ehtivät liian lähelle. Agikentällä sen sijaan, kun neidin joutuu päästämään hihnasta se karkaa lähes varmasti lällättelemään muualle eikä välttämättä edes vaivaudu tekemään esteitä. Huoh. Mitä nyt valitsee sopivan putken jossa voi juosta edestakaisin ja palkita näin itseään karkailusta. Välillä vaikuttaa että agitreeneissä tehtyä karkailua paikataan sitten loppuviikko metsälenkeillä. Muru nimittäin tulee luokse, mutta väistää kättä. Joudun aina tekemään useita toistoja luoksekutsu-kosketus-palkkio-vapautus ennenkuin se alkaa taas luottaa siihen etten ota sitä kiinni. Varsinkin alkumatkasta, jolloin virtaa on 'riittävästi'. Ja sitä ei todellakaan ole koskaan ollut tapana kytkeä luoksetulokutsun jälkeen, mikäli vain olen voinut sen välttää.
Yksi "ongelma" agitreeneissä on varmaan uusi porukka, joka tuntuu jännittävän koiraa (ja minua?). Tunnen aina suorituksen jälkeen painetta saada koira nopeasti takaisin hallintaan, jolloin joudun ottamaan sen kiinni heti esteen jälkeen. Tällöinhän kaikki hauska loppuu siihen (vaikka olen palkinnut kiinniotosta ruhtinaallisesti...). Tämä ainakin varmasti lisää väistelyä kiinniottotilanteessa. Mutta on hommassa muutakin, Muru kun viime harkoissa useamman kerran häipyi omille teilleen haistelemaan kesken suorituksen. Se oli myös jotenkin unohtanut A-esteen, jota se edellisellä viikolla suoritti aivan into piukassa. Nyt se ei millään halunnut mennä edes kävelyvauhdilla, vaan jouduin imuttamaan sen lähes ryömien esteen yli. Onneksi tiistain tokotreeneissä pääsin kokeilemaan A:ta ja silloin se meni taas hyvin.
Tätä samaa ongelmaa oli ennenkin, mutta se korjautui itsekseen (?) ajan kanssa. En osaa ainakaan sanoa että olisinko muuttanut jotain omassa käytöksessäni, paitsi että yritin olla pelkäämättä koiran karkaamista jotta en olisi niin stressaantunut ja äkkinäinen kiinniottamisessa. Tokotreeneissä menee siinä mielessä paremmin, että siellä ei tarvitse päästää koiraa irti. Joskin vieras koiraporukka nostattaa kierroksia aika lailla, mikä purkautuu haukkumisena ja rynnimisenä. Mutta siihen auttanee aika ja harjoittelu.
No, jotain hyvääkin. Tokotreeneissä tehtiin eilen agilityesteitä (putki, rengas) jotka tietenkin olivat helppoja. Lisäksi oli tasapainotehtäviä jotka Muru myös suoritti hienosti ja varmasti. Monet porukassa ovatkin vielä aika nuoria pentuja, ja niille osa tehtävistä oli yllättävän vaikeita kun tasapaino ei ole vielä niin kehittynyt. Ja ovathan tehtävät isommille koirille paljon vaikeampia kuin pienille. Esim 20 cm leveällä palkilla Muru kävelee vaikeuksitta, kun leonbergi saa hädin tuskin yhden tassun sopimaan kerrallaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti