Surffailua

Vahtikoiran vakiopaikka.

Tässä flunssaa toisensa perään sairastellessa varsinainen koiran treenaaminen on jäänyt vähälle, mutta opiskeluun ja suunnitteluun on sitäkin enemmän aikaa. Tässä eräänä päivänä kävin tarkastamassa käsittääkseni nykyään Eurooppaan muuttaneen Emily Larhamin uusia videoita Kikopup-kanavalta. Sieltä eksyin Grisha Stewartin kanavalle nimeltä Ahimsadog. Grishan videoissa törmäsin asiaan nimeltä Behavior Adjustment Training (BAT).

BAT toimii hieman samaan tapaan kuin vastaehdollistaminen (counter conditioning). Tavoite on opettaa koiralle hyväksyttäviä reagointitapoja pelottaviin tai innostaviin ärsykkeisiin huonojen tapojen (rynniminen, aggressio, haukkuminen) sijaan. Vastaehdollistamisessa ärsyke (lenkkeilijä, koira, auto, mikä tahansa koiraa kiinnostava tai pelottava asia) pyritään suoraan yhdistämään positiiviseen asiaan eli yleensä makupalaan. Tavoitteena on, että koira nähdessään ärsykkeen palaa ilman eri käskyä omistajansa luo ja saa palkkion.

BAT eroaa vastaehdollistamisesta siinä, että pääasiallinen palkkio on toiminnallinen: usein palkkiona toimii kävely poispäin kohteesta (siis jos koira kokee kohteen pelottavaksi). Bonuksena voidaan käyttää myös makupalaa tai lelua, mutta toiminnallinen palkkio tulee ensin. Koulutuksessa käytetään paljon lavastettuja tilanteita, koska niitä on helpompi hallita, mutta BAT:a voidaan käyttää myös normaalin lenkittämisen yhteydessä.

Koska en ole eläinkoulutuksen asiantuntija, minun on hieman mietittävä näiden kahden menetelmän periaatteellista eroa. Joka tapauksessa on tarkoitus opettaa koira pois pelosta positiivisella ja väkivallattomalla tavalla siten, että koko ajan pysytellään ärsykekynnyksen alapuolella. Ärsykekynnyksen ylittämisen jälkeenhän koira ei enää pysty ottamaan vastaan mitään ohjeita omistajaltaan, kuten kaikki remmirähjän omistajat hyvin tietävät... Aihepiiri kiinnostaa pystykorvan omistajaa, sillä nämä ovat koiria jotka melko herkästi reagoivat ympäristön ärsykkeisiin.

Miten sattuikaan, pääsin tänään kokeilemaan BATia käytännössä, kun pyörätiellä oli vastassa auto ja peräkärry himuisessa risulastissa. Se olisi ollut Murulle liian vaikea (jännä) ohitettava, joten aloimme tehdä lähestymisharjoituksia. Toivottavasta toiminnasta (pään kääntö, ravistus, nuuhkiminen tms. muu kuin vetäminen, haukkuminen ja tuijottaminen) palkitsin Murun kääntymällä takaisin päin. Sitten yritettiin uudestaan. Kyllä me aika lähelle pääsimme kärryä, mutta en oikein osaa arvioida miten edistyimme. Ainakaan Muru ei alkanut haukkua ja riuhtoa, minkä se aivan varmasti olisi tehnyt jos olisin vain kävellyt päin jännittävää tilannetta. Sitten kärry sopivasti lähtikin ja pääsin jatkamaan alkuperäistä reittiä. Uskon että olisi ollut koiralle epäreilua sitten kuitenkin väkisin ohittaa kärry liian läheltä, sillä ei yksi harjoituskerta riitä. Mielenkiintoista harjoituksessa oli se, että Muru otti minuun tosi hyvin kontaktia ja pysyi rauhallisena, vaikka se juuri aiemmin lenkille lähdöstä innoissaan veti kuin höyryveturi (hihnakäytös, krhhhm...)

Opin vihdoin siirtämään pokkarista videot koneelle. Eihan siihen mennyt ihan puolta vuottakaan. Jospa saisi tänne blogiinkin jonkin videon Murusta.