Jyväskylän koiratanssikisat 2.8.2014 ja muutakin loppukesää

Vietimme pitkän ja kuuman lauantain Jyväskylässä kisatreeniä saamassa. Mikäpä mukavan porukan kanssa on matkustaa, samalla pääsi vähän tutustumaan muihin lajin harrastajiin. Illalla olin todella poikki, mutta silti kannatti lähteä!

Päivä oli niin lämmin, ettei kisakehän reunalla pystynyt hengailemaan, joten vietimme odotusajan kauempana varjossa. Eipä silti, en olisi uskaltanutkaan katsoa muiden esityksiä. Hippu odotti rauhallisena häkissään ja meni sinne ihan vapaaehtoisesti silloinkin kun pidin ovea auki. Mukavaa, että häkki on sille mieluinen turvapaikka.

Oma suorituksemme meni oikein mallikkaasti. Mielestäni esiinnyimme (ainakin minä) paremmin kuin Oulussa, mutta tällä kertaa pisteitä tuli aavistuksen vähemmän: 157. Näillä ei tietenkään saatu kumaa ja sijoituskin oli vaatimaton 9/12. Olen silti tyytyväinen tulokseen, sillä ensinnäkin jännitin itse jo paljon vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla ja Hippu työskenteli erittäin mallikkaasti vieraassa paikassa vieraiden koirien läheisyydessä. Suoritus oli juuri niin hyvä kuin taitotasomme edellyttää. Toki olin omankin porukkamme viimeinen, mutta olemme myös tuorein pari, joten eipä se haittaa!

High five sille! Kuva on tosin Oulun kisoista.

Kuumuus tuntui verottavan monen koiran suoritusta, mutta Hippuun se ei minusta vaikuttanut. Toki ohjelmamme on lyhyt, eikä koirallekaan fyysisesti rasittava. Ihaninta oli, kun Hippu esityksen jälkeen  juoksi kanssani irrallaan useiden kymmenien metrien matkan kiinnittämättä huomioita muihin koiriin ja syöksyi suoraan avoinna olevaan häkkiinsä. Sinne toimitin tietysti mitä pikimmin ruhtinaallisen palkinnon!

Oululaiset tanssijat ryhmäpotretissa. Vasemmalta Mervi Lehtovirta ja Frodo, Mari Jääskeläinen ja Rina, minä ja Hippu sekä Eeva Joutsenoja ja Arttu. Hiski toimi kannustusjoukkona. Mukana myös tuomarina toiminut Tiina Jounio (puuttuu kuvasta). Kuva: Merja Valkonen.

Parin viikon päästä kisoista vietimmekin koiratanssipäivää Haukkiksella Oulussa. Teimme parit kontaktitreenit (ihmishäiriö ja esinehäiriö). Hipulle vaikein häiriö tuntui olevan kyykkyyn menevä ihminen. No okei, emme kokeilleet makkaraa... Muuten kaikilla koirilla oli esimerkillinen kontakti ohjaajiinsa eivätkä he juuri edes vilkaiseet häiriöitä, vaikka kuinka yritimme.

Tiina luennoi koiratanssin säännöistä ja keskustelimme siitä, miten itse kukin lähtee etenemään. Meillä on monta luokkanousijaa porukassa, joten ohjelmien kuumeista kehittämistä on luvassa talven aikana. Meilläkin on mahdollisuus siirtyä avoimeen luokkaan, katsellaan tuntemuksia sitten kesän korvalla.

Nyt on joka tapauksessa mukava lähteä opettamaan koiralle uusia liikkeitä. Peruutus on jo hyvällä alulla. Hippu peruuttaa kotona metrin-pari ja kohtuullisen suoraankin. Ulos ei liikettä ole vielä viety. Agilitykurssilla on myös opeteltu alkeiskontakti, joten Hippu osaa myös peruuttaa takajalkansa kohteen päälle. Aika pian haluan ottaa ohjelmaan myös seuraamisen vasemmalla (on olemassa, muttei kovin stabiili) ja oikealla (puuttuu) sekä pyörähdyksen myötäpäivään, ihan jumpan vuoksi. Pientä vatsalihastreeniä on aloitettu myös orava-asennon alkeilla.

Agilityryhmäänkin tekisi mieli, mutta opiskelijan kukkaro kumisee tyhjyyttään ja hallimaksut ovat nousseet. Meillä on kyllä käytössä uusi upea halli, joten vastinettakin rahalle on tiedossa.