Nyt loppui vauva-aika tässä perheessä. Hippu aloitti juoksun 20.11. aika tarkalleen kahdeksan kuukauden iässä. Muutokset ovat lähes huomaamattomia, toisin kuin Murulla. Hippu ei edelleenkään merkkaile ollenkaan, haistelee sentään lenkillä muiden jälkiä.
Muutenkin Hippu on oma itsensä, iloinen ja hellyydenkipeä. Vointi vaikuttaisi olevan pirteä. Yksi homonihirmu narttu eli Muru riittääkin ihan hyvin.
lauantai 23. marraskuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
Lunta ja muuta kuulumista
Ensilumi tuli -ja suli. Ja sama uudelleen. Ja uudelleen. Tätä se elämä rannikolla on. Pimeys alkaa olla pahimmillaan. Maa on musta, pilvet painavat harmaana hartioita ja vettä sataa kaikissa olomuodoissaan. Ei ole minun vuodenaikani tämä.
Kelit eivät kuitenkaan kiusaa koiria. Niillä on ollut tavallista paremmat oltavat, kun minä olen opiskelija ja Petrikin menee töihin vasta kymmeneksi. Aamulenkkejä on huomattavasti mukavampi tehdä valoisassa, ja metsään ehtii normaalia useammin. Itsekin olen ollut pirteämpi kun opiskellessa voi rytmittää tekemisensä jaksamisen mukaan.
.jpg)
Koirat ovat päässeet harrastamaan. Muru käy tiistaisin tokossa ja torstaisin agilityssä Oulun Koirakerholla. Agilityssä eka kerta meni vähän ihmetellessä koirallakin, mutta nyt alkaa ääni (valitettavasti) ja asenne löytyä. Vauhti on kyllä kadonnut jonnekin, mutta toivotaan että sekin löytyy. Mielestäni tokoon on saatu nyt hiukan lisää virtaa, kun koiraa välillä nostatetaan kunnolla agihommissa.
Hippu pääsi kokeilemaan koiratanssin alkeita OKK:n järjestämällä kolmen kerran alkeiskurssilla. Homma nyt meni lähinnä pelottavaan kuplahalliin ja vieraisiin koiriin totutellessa, mutta se oli päämääräkin. Eilen sain jo pennun hiukan keskittymään minuun eikä vain ympäristön jännittäviin tapatumiin. Hippu on kyllä ahne ja vaikuttaa hoksaavan temppuja nopeasti, joten saattammepa vaikka kulkea sunnuntain tanssitreeneissä aina kun aikataulut suovat. Kiva kokeilla taas jotain uutta :) Paremmin tulee kotona treenattua asioita kun on päämäärä.
Tämännäköinen nuori ja kovin paljon rakkautta kaipaava neiti meillä asustaa:
Miten olen koskaan voinut ajatella että soopeli on ihan tylsä väri? Olen ihan hurahtanut tähän(kin) väriin!
Kelit eivät kuitenkaan kiusaa koiria. Niillä on ollut tavallista paremmat oltavat, kun minä olen opiskelija ja Petrikin menee töihin vasta kymmeneksi. Aamulenkkejä on huomattavasti mukavampi tehdä valoisassa, ja metsään ehtii normaalia useammin. Itsekin olen ollut pirteämpi kun opiskellessa voi rytmittää tekemisensä jaksamisen mukaan.
.jpg)
Hippu pääsi kokeilemaan koiratanssin alkeita OKK:n järjestämällä kolmen kerran alkeiskurssilla. Homma nyt meni lähinnä pelottavaan kuplahalliin ja vieraisiin koiriin totutellessa, mutta se oli päämääräkin. Eilen sain jo pennun hiukan keskittymään minuun eikä vain ympäristön jännittäviin tapatumiin. Hippu on kyllä ahne ja vaikuttaa hoksaavan temppuja nopeasti, joten saattammepa vaikka kulkea sunnuntain tanssitreeneissä aina kun aikataulut suovat. Kiva kokeilla taas jotain uutta :) Paremmin tulee kotona treenattua asioita kun on päämäärä.
Tämännäköinen nuori ja kovin paljon rakkautta kaipaava neiti meillä asustaa:
Miten olen koskaan voinut ajatella että soopeli on ihan tylsä väri? Olen ihan hurahtanut tähän(kin) väriin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)