Muru (Mäntyhavun Ella) on 14.2.2011 syntynyt musta kleinspitz tyttö.
Hippu (Mäntyhavun Kerttuli) syntyi 18.3.2013. Hippu on väriltään soopeli.
Mukana menossa on aina välillä Nuppu (Mäntyhavun Justiina), joka on Murun tytär ja asuu Rovaniemellä.
Kaikki kolme tulevat Mäntyhavun kennelistä ja ovat sijoituksessa.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Eläinlääkärissä

Näin muistiaikana pikainen päivitys viimeisimmästä ell-käynnistä. Hippu sai 16-viikkoisrokotukset (nyt laitetaan taas rabies samaan aikaan muiden kanssa). Rabiesrokote kirvelee ja varoitin eläinlääkäriä että huutoa tulee varmasti. Ja kyllä tuli, mutta ei onneksi kovin montaa minuuttia putkeen...

Murun pissarakko ultrattiin ja siltä osin on kaikki kunnossa! Ei mitään kiviä eikä muutakaan ongelmaa. Todella helpottava tieto, että ei tarvitse alkaa leikkaamaan. Toisessa takahampaassa on jonkun verran hammaskiveä, joten hampaat on jossain vaiheessa puhdistettava ettei suussa pääse muhimaan isompi ongelma.

Muru pitää painonsa hyvin tasaisena, vaaka näytti taas 4,7 kiloa. Hippu on ottanut kunnon kasvupyrähdyksen ja painoi 2,5 kg. Hippu on nyt ohittanut painossa Nupun, joka omalla rokotusreissullaan viikko sitten oli painanut 2,3 kg. Molemmat tytöt ovat toistaiseksi pienempiä kuin Muru samanikäisenä. Lunttasin Murun pentuajan teksteistä että Muru painoi ensimmäisellä rokotuskerrallaan 2,2 kg ja toisella jo 2,9 - 3,0 kg.

Tänään lähdetään Kuusamoon. Tiedossa siis pari päivää pentupainia :-)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kesäelämää

Tietokonelaiskuus valtasi bloggaajan, eikä uusia tekstejä ole syntynyt, vaikka olisi kai sitä asiaakin.

Hippu kävi ekassa rokotuksessaan 10.6., päivää vaille 12-viikkoisena. Pikku tyttö painoi silloin 1,7 - 1,8 kg. Nuppu oli muistaakseni painanut eka rokotuksellaan tasan 12-viikkoisena 1,9 kg, joten aika lähekkäin mennään. Eläinlääkärissä meni kivasti, eikä rokotus sattunut ollenkaan. Muru sen sijaan muisteli vanhoja, ja vaikka oli vain seuraneitinä mukana, se meni ihan nuivaksi eikä meinannut suostua astumaan edes vaakalle (4,6 kg, bikinikunto). Ja auta armias kun eläinääkäri Anu nappasi Murun syliin ettei sen tarvitse kävellä lattialla olevan epämääräisen lian yli, Nuori Rouva oli niin loukkaantunut etteivät edes Anun tarjoamat herkut maistuneet. No, menivät ne sitten kitusiin kun Muru sai ne syödä vaivihkaa lattialta meidän keskittyessä Hippuun.

Seuraava reissu onkin ensi viikon maanantaina 8.7. Silloin Murukin valitettavasti joutuu pöydälle, kun raskausaikana vaivanneet virtsakivet ultrataan. Mitään vaivoja ei nyt vaikuta olevan (Rouvaa saa aamuisin melkein käskeä pissareissulle), mutta tarkistettavahan se tilanne on.

Pyysin Petriä ottamaan pari poseerauskuvaa koirista, kun Muru on niin kurjan näköinen karvanlähdössään, ja Hipusta tietysti muuten vain. Tässä kuvaparit muutaman viikon välein otettuna. Ensimmäiset kuvat ovat muistaakseni kesäkuun ensimmäiseltä viikolta, jolloin Hippu oli noin 11 vko. Toiset kuvat on tältä aamulta, jolloin hipulla siis ikää 15 vko.

Muru on todellisuudessa kaljumpi kuin kuvassa näyttää. Tuon pitkän tukan alla ei ole yhtään (!) pohjavillaa.


Pitkää tukkaa on nyt vähemän, kasvamassa uusi tiheä turkki.

Sääsket söivät mahasta.


Hipun 11-viikkoistönötys.














Kävin koirien kanssa Kuusamossa Hipun eka rokotuksen jälkeen. Matka meni ihan hyvin, eikä kuljetuskopasta kuulunut turhia vikinöitä. Muru parka tosin oksensi, kun käännyimme pienemmälle tielle. Paluumatkalla Hippu oli niin väsynyt että nukkua rellotti selällään koko matkan. Koirat pääsivät taas moikkaamaan Nuppua, ja riemua riitti. Jokin verran koirien irtioloa jouduttiin rajoittamaan, sillä naapurin karhukoiranpennut juoksentelivat vapaana pitkin kylää ja ilmeisesti yöpyivätkin meidän puolellame vanhan navetan alla. Erikoista koiranpitoa 50-luvun tyyliin? Olisinpa pennunostajana riemuissani kun saisin käsiini muuten sosiaalistamattoman, mutta itsenäisesti ympäri kyliä juoksentelemaan oppineen pennun. En usko että tämä on edes metsästyskoirien tekemiseen se paras resepti, pitäähän niienkin toimia yhdessä ihmisen kanssa.

Reissu sujui mukavasti. Koirat nukkuivat mukisematta uudessa paikassa ja muutenkin sopeutuivat hyvin. Olivat tietysti illalla väsyneitä päivän touhuista, mutta sehän on parasta!

Äiti laittoi muutaman otoksen Kuusamon reissulta.




Yleensä se kylläkin puree.


Mikäs tässä on hymyillessä <3


Nupulla on yhtä ihana hymy kuin äidillään.

Tilanne karkaa hallinnasta...

Koirat muuttuvat kuva kuvalta älykkäämmän näköisiksi.

Kuten myös emäntä! Apuvaa!

Ensi viikolla käymme taas Kuusamossa mökkeilemässä, niin saavat pennut vähän äksöniä.