Murun pennut syntyivät sunnuntaina 10.3. eli 59 vuorokauden kuluttua astutuksesta (astutuspäivä poislukien).
Lauantai-iltana Murun lämmöt olivat olleet hiukan alhaalla, mutta rouvalle oli maistunut ruoka hyvin eikä muutakaan merkkiä synnytyksen käynnistymisestä vielä ollut näkynyt. Sunnuntaiaamuna kahdeksan jälkeen Kaija soitti kertoakseen, että synnytys saattaisi olla käynnistymässä, koska Muru oli levoton ja läähätti. Arvelin, että jos synnytys on tosiaan jo alkamassa en ehdi mukaan millään, kun ajoaika on kuitenkin lähes 3,5 tuntia. Päätin siis ettei homma puolesta tunnista ole kiinni ja söin aamupalan ennen lähtöä.
Ja enpä olisi ehtinyt paikalle, sillä soittaessani noin puolen tunnin matkan päästä Härmästä kolme pentua oli jo syntynyt. Pennut olivat tulleet 10 minuutin välein, ja koko homma oli valmis 20 minuutissa. Synnytys oli siis helppo ja nopea, eikä Muru ollut kuulemma kertaakaan vinkunut kivusta. Muru oli ollut vakaasti sitä mieltä että haluaa synnyttää sängyn alla ja se oli jouduttu puoliväkisin siirtämään pentulaatikkoon. Ensin syntyi suurin poikapentu (muistaakseni noin 150-grammainen) ja sen jälkeen kaksi tyttöä. (EDIT: Tarkastin muistiinpanoja. poika putkahti sängyn alle klo 11:40, pikkutyttö syntyi 11:49 ja iso tyttö selkä edellä 12:00) Toinen tytöistä on pieni, 98g, mutta se vaikutti kyllä erittäin terhakalta ja pyrki raivoisasti tissille. Päällisin puolin pennussa ei siis ole vikaa, muuta kuin että se on pienenlainen. Pikku tyttö on ehkä se ultrassa näkymätön yllätyspentu, sillä kaksi ultrattua pentua oli keskenään hyvin saman kokoisia.
Minun saapuessani paikalle Muru käväisi pikaisesti pentulaatikon ulkopuolella sanomassa moi, ja palasi heti hoitamaan pikkuisiaan. Selvästi se ymmärsi, että nyt on tosi tärkeitä hommia tehtävänä. Se nuoli pentuja kovasti kuivaksi ja vaihteli asentoa sopivaa imetysasentoa etsien. Pennut hädin tuskin pääsivät tissille kun Muru jo käänsi kylkeä. Muru osasi kuitenkin hyvin varoa rusentamasta pikkuisiaan ja reagoi heti huolestuneena pikku vinkunaan kun joku putosi maitobaarista. Vähän ajan kuluttua rouvakin rauhoittui olemaan enemmän paikallaan ja kun pennutkin kuivuivat niitä ei tarvinnut ihan koko ajan nuolla. Kaikki näytti siis oikein hyvältä ja Muru on selvästi oikein taitava ja tervevaistoinen äiti <3. Parhaimmillaan laatikosta kuului ihana mussutus, kun kaikki kolme rauhoittuivat tissille. Murulle maistui ruokakin (kermaviili ja mitä aloitusruokia Kaija tarjosikaan) oikein hyvin, joten olo vaikutti olevan hyvä.
Kotiin oli jossain vaiheessa pakko lähteä, vaikka millään ei olisi raaskinut. Illalla Kaijalta tuli vielä viesti jossa kerrottiin pikkuisten painon jo nousseen ja kaikkien voivan hyvin. Voi ihanuutta :)
Laitetaan nyt pari kauheaa pentulaatikkoräpsyä kännykkäkamerasta...
