No aika kuumentava tilanne olikin, mutta Muru oli kuitenkin rohkealla mielellä häntä ylhäällä. Läheltä kulkeville koirille piti vaan rähistä aika raivokkaasti. Tässä kohtaa on vielä pitkä kouluttaminen edessä, huh huh. Täytyy jatkaa näto-reenejä muiden reenien ohella. Kehässä neiti seisoi ihan kauniisti (tai no, ainakin seisoi...) ja antoi tutkia ja mitata itsensä, mutta ravaaminen oli mitä oli kuten pelkäsinkin. Valitettavasti tuomari ei sanonut mittaa minulle enkä huomannut sitä kysyä, kun kuvittelin sen lukevan arvostelussa, joten mitta jäi sitten saamatta.
Tuomarina oli Juha Putkonen. Arvostelu kuuluu näin:
"11 kk kookas, vahva rakenteinen. Vahva pää jossa saisi olla selvempi sukupuolileima. Hyvät korvat keskiruskeat. Pyöreät silmät. Hyvä purenta. Erinomainen rintakehä, hyvä karvanlaatu ja hyvä musta väri, hyvä häntä. Olkavarret tulisi olla viistommat. Riittävästi kulmautunut takaosa. Saisi liikkua tehokkaammalla askeleella."
Tuloksena yksilöarvostelusta EH (sininen nauha) ja luokkavoitto (luokassa vain 2 narttua, molemmat EH). Arvostelu on minusta ihan hyvä, vaikken tuota olkavarren kulmaa ihan ymmärräkään. Täytyy opiskella :) Tarkka silmä tuomarilla oli, kun hallin valaistuksessa näki korvien rusehtavan värin. Itselle korjattavaa on tuo koiran liikkuminen, mutta en ilmeisesti uskaltanut kävellä riittävän reippaasti, kun jännitin suostuuko Muru ravaamaan ollenkaan.
Mukavaa oli tavata Kaija pitkästä aikaa, ja aivan mahtavaa nähdä Murun velipoika Tuisku, josta onkin kasvanut komea herra. Tuisku oli aivan suloinen, ehkä hieman pienempi kuin Muru, ainakin kapeanokkaisempi ja vähän isokorvaisempi (Murun kuono on tosiaan paksumpi kuin kellään, ei ihme että tuomari tuumasi että tämä voisi olla uros). Tuisku hoiti homman kotiin ja oli heti ERI (punainen nauha) ja ROP ja saipa sertin! Onnittelut Tuiskun väelle! Ihan kivaa hommaa tuo näyttelykin oli, vaikka se ei lähtökohtaisesti mun ykkös-koiraharrastus olekaan. Ainakin se on sosiaalista puuhaa ja kunhan alkukankeudesta pääsee ei se kehään menokaan niin kamalaa ole. Ja näyttelyissä tietenkin tutustuu rotuun ja rodun harrastajiin, mikä on oleellista jos joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kuvittelee kleineja kasvattavansa. No, sitä ennen on monet agi- ja tokotreenit käymättä :)
Lopuksi pari kuvaa. Ei siinä hässäkässä häävejä kuvia saanut, mutta onpahan joku kuva sisaruksista.
Tutustelua. Muru on vasemmalla. Perspektiivi pettää, kuvassa se näyttää Tuiskua pienemmältä. Olisipa ollut leikkipaikka, kyllä näille olisi yhteispainit maistuneet!
Tuisku. Kuva ei ole niin edustava kuin herra ansaitsisi, mutta onpahan muistona.
Terkut naapurikunnasta agility-kurssikaverilta! ;)
VastaaPoistaKiitos :) Harkoissa taas tavataan!
VastaaPoista