Showmeininkiä

Oulun seudulla on juuri nyt oikea koiranäyttely- ja Match show-rypäs. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kävin Murun kanssa ensin keskiviikkoiltana Kempeleen Mustin ja Mirrin pihalla  katselemassa meininkiä. En tiedä, kumpi oli järkyttyneempi väkimäärästä, minä vai koira! Torstai-iltana Limingantullin M&M liikkeen pihalla oli mätsäri, jossa päätin että ei kait se auta kuin mennä rohkeasti kehään. Siitä reissusta ei jäänyt jälkipolville muuta kerrottavaa kuin että Muru antoi kyllä tuomarin tutkia itsensä ihan kiltisti, mutta en saanut sitä ravaamaan varmaan askeltakaan eikä se seisomisenkaan päälle vielä oikein mitään tajunnut. Saimme siis tyytyä siniseen nauhaan ja kokemuksen kartuttamiseen. No positiivista oli myös se, että Muru suostui liikkumaan näyttelytaluttimen kanssa, sillä alkuun se oli kaulassa olevasta ketjusta aivan järkyttynyt.

Nyt perjantaina Limingan urheilukentällä oli ryhmänäyttely, jossa kleinitkin olivat mukana. Sinnehän oli kiva mennä tapaamaan saman rodun edustajia (koiria ja ihmisiä) ja kuuntelemaan kehuja kauniista pennustaan.Muru käyttäytyi varsin nätisti ja paljon rohkeammin kuin keskiviikkona, vaikka ei se silloinkaan ylenmäärin arka ollut.

Muru 20 vko

Niin se aika rientää, ja kohta pikkupentu on 5kk vanha. Hampaat vaihtuvat, mutta karvaa se ei kasvata vieläkään! Viimeisin punnitus parin viikon takaa oli 3,4 kg. Yritämme käydä uimapaikalla useamman kerran viikossa, siellä pääsee juoksemaan vapaana ja viilentymään vedessä. Muru heittäytyy joka kerta uimasilleen ilman houkuttelua. Ihan kiva että se osaa viilentää itseään näin kätevästi hellepäivinä. Vesipetoisuuden varjopuoli on se, että Muru ui yhtä mielellään leväisessä piha-altaassa (joka sattuneesta syystä puhdistettiin) ja paremman puutteessa se loiskii vesikupista vedet lattioille.

Menimme ActiveDogille pentukouluun nyt heinäkuuksi, sillä kaikkien perhekiireiden vuoksi Muru alkoi vaikuttaa hieman pullossa kasvaneelta. Pieni häiriöaltistus on siis todellakin tarpeen. Olemme nyt käyneet koulussa kahdesti, eka kerralla harjoiteltiin ihan kontaktia niin että koiran piti ilman eri käskyä siirtää katseensa makupalasta omistajan kasvoihin. Harjoittelimme myös hihnakäytöksen alkeita, jotka Murulla valitettavasti ovatkin tarpeen, sillä olen opettanut sen kamalaksi hinaajaksi. Olen ollut kahden koiran kanssa liian laiska puuttumaan kunnolla hihnassa vetämiseen. Nyt kun Pepeä ei enää ole, täytyy ottaa ryppyotsaisempi meininki lenkeillä. Petri on palkannut Murua hyvästä hihnakäytöksestä ja tänä aamuna olinkin havaitsevinani edistystä. Tänään oli toinen koulukerta, jossa otettiin ihan luoksetulon alkeita, eli ohjaaja piti hihnasta kun omistaja iloisesti huudellen juoksi poispäin. Toimiihan se! Ihan hyvä vahvistaa tuotakin, vaikka Muru on tähän asti ollut erinomaisen varma luoksetulija, sillä nyt huomaa että välillä sillä nousee kierrokset niin että korvat kuuroutuvat. Otimme myös paikallaoloa ihan istumisesta, ei oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä siinä. Paras anti koulussa on, että saamme järkättyä muita koiria ja häiriötä harjoituksiin, ja tietenkin se, että tulee reenattua!

Tärkeintä kuitenkin että pentu on ihana kun se nauttii!

Hyvästit Pepelle

Pepe pääsi kunnioitettavaan 13 vuoden ikään kohtalaisessa kunnossa. Mitä nyt näkö ja kuulo alkoivat mennä, mutta vanhus oli kuitenkin ihan pirteä ja varsinkin tutuissa kotiympyröissä se pärjäsi ihan hyvin. Viikko sitten Pepe kuitenkin meni yhtäkkiä heikkoon kuntoon ja kuoli matkalla eläinlääkäriin. Onneksi lähtö oli nopea.

Hyvästit siis, kallis koiramme!